Noin kuukausi sitten Eevaliisa täytti 90 vuotta. Tänään lopulta onnistuimme viettämään täysin kiireettömän juhlahetken. Merituuli puhalsi ja oli vain ihanaa istua, jutella ja nauttia kesäpäivästä.
Emme ystäväni kanssa tapaa kovin usein, mutta keskustelemme puhelimessa viikoittain. Melkein aina puhumme kirjoista, joita olemme lukeneet. Aika usein käsittelemme päivän politiikasta tärkeimmät. Hän on hyvin kartalla siitä mitä maailmassa tapahtuu.
Tuttavuutemme alkoi, kun olimme 10 vuotta samassa lukupiirissä eli ystävystyimme aika vanhoina. Se taitaa olla suht harvinaista.
Tänään muistelimme tanssillista nuoruuttamme, vaikka emme niitä aikoja kaipaakaan. Mutta onhan siinä oma huvittavuutensa muistaa ravintola Tullinpuomin hissimiehen tuijotus. Kelpuutti sentään sisälle. Tai miten Sillankorvan ylpeä hovimestari Taru Stenvall seisoi ravintolan rappusten yläpäässä ja katsoi, olemmeko asiallisia naisia hänen ravintolaansa. Oi noita 60 luvun aikoja, kun nainen ei itsenään kelvannut ravintolaan.
Tänään puhuimme myös miten ihanaa olisi, jos keskustelukumppanina olisi eri ikäisiä ihmisiä. Mutta sitten toisaalta, nuorten ihmisten kanssa on tosi vaikeaa keskustella. Eivätkä nuoret osaa keskustella vanhojen ihmisten kanssa. Ja päinvastoin. Ei tietenkään, koska meitä kiinnostavat eri asiat kuin heitä. Ja taas toisinpäin.
Me emme enää unelmoi suuria, meille riittävät pienet herkut. Niin kuin tämänpäiväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti