Kansalaisaloite vahvistaa demokratiaa. Vahvistaako? Tästä näytetään olevan useampaa mieltä. Vähän siihen suuntaan, että antaa nyt ihmisten kirjoitella, saavathan tunteen, että voivat mukamas oikeasti vaikuttaa johonkin. Toisten mielestä 50 000 ihmisen mielipiteellä on vaikutusta siihen, mitä kansanedustajat päättävät.
Itse ajattelin asiasta ihan ensiksi, että tietäväthän ne kansanedustajat mitkä asiat ihmisille ovat tärkeitä. Niin että tarvitaanko tässä nimien keruurumbaa. Mutta vaikka poliitikot tietävätkin, niin oivaltavatko kuitenkaan, millä vahvuudella ihmiset asioista ajattelevat. Luulen, etteivät. Ihan niin kuin meikäläisen arki tuhraantuu kaikkeen yhdentekevään, niin kansanedustajiakin vievät monet asiat mennessään. Ehkä vertaus ei ollut aivan onnistunut, mutta tarttuvatko he asioihin sellaisella otteella, että ne etenevät. Uskon edelleenkin hyvin idealistisesti, että riittävällä palolla tekemiseen syttynyt ihminen saa roihun aikaan.
50 000 ihmisen nimen kerääminen on kova suoritus. Siksi sen kautta sanottava tahtotila on niin selkeä, ettei sitä noin vain voi valiokunnassa hylätä. Teoriassa kyllä, mutta luulen poliitikon miettivän kaksi kertaa tekemisiään. Ajattelen siis, että kansalaisaloite voi hyvin toimia painostuskeinona. Tai jos se kuulostaa kielteiseltä, se voi toimia kansanedustajia motivoivana.
On tämä nyt ainakin kokeilemisen arvoinen asia. Ja mitä sitten, jos siitä ei mitään tulekaan? Ei se nyt ainakaan meidän demokratiaamme tukahduta.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei edennyt eduskunnan lakivaliokuntaa pitemmälle. Liisa Jaakonsaari kirjoitti twitterissä, että "Suomesta on tulossa edistyksen museo". Niinpä. Saksassa ja Britanniassakin asia etenee, muttei meillä. Myös muissa pohjoismaissa asia on jo hoidettu. Homouden hyväksyminen ei ole meillä yhtä vaikeaa kuin Venäjällä, mutta luontevasti me emme siihen osaa suhtautua. .
Oli aika - eikä kovinkaan kauan sitten, jolloin eriarvoisessa asemassa olivat naiset, lapset ja vammaiset, yhteenniputettuna samassa ryhmässä. Homot eivät tähän ryhmään päässeet, sillä silloin ei heitä yksinkertaisesti ollut olemassa. Enemmistön on aina ollut helppo katsoa alentuvasti vähemmistöjä ja kun oma itsetunto riittää vain heikomman potkaisemiseen, on vaikeaa hyväksyä erilaisuutta.
Nyt sitten alkaa nimien keruu tasa-arvoisen avioliittolain aikaan saamiseksi. Soisin sen johtavan myös tulokseen, sillä se on ihmisoikeuskysymys. Minkäänlainen syrjintä ei ole perusteltua, ei myöskään tämä, jossa ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntaumisen perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti