Sateessa ja paisteessa

Kaksiviikkoisen golfmatkan koskettaviin hetkiin kuuluivat ne kaksi päivää, jolloin Teneriffalla satoi ja myrskysi. Sadepäivänä pääsimme vain ensimmäisen väylän loppuun, kun vettä alkoi tulla kuin sieltä Esterin paikasta. Tai vähän enemmänkin. Väylä oli hetkessä pelkkää järveä ja vuolasta virtaa.  Kävelimme takaisin sateen piiskatessa paljaita käsivarsia, se oli suoranaista piiskaa, sillä niin terävää ”raesadetta” se oli.  

Ensimmäisen viikon kilpailupäivän sää oli sellainen, että Suomessa olisin keskeyttänyt mutta sitä en tietenkään voinut tehdä Teneriffalla. Tuulta oli  puuskissa 40m/sek. ja sadekuuroja tuli tasaiseen tahtiin. Mutta me pelasimme.

Ehkä tämän matkan muistan erityisesti juuri näistä tuulen tuivertamista päivistä. Muut päivät olivat  sitten normaaleja, osin  pilvisiä, tuulisia, aurinkoisia ja sadekuurojen sävyttämiä.  Sellaista oli Atlantin rannalla. Tällä kertaa.

Golf on merkillinen laji. Peli voi olla aivan kelvollista, lyönnit menevät sinne minne olet ajatellutkin eikä putata tarvitse neljää kertaa. Mutta sitten tulee päiviä, jolloin ei mikään onnistu. Etkä löydä syytä tumpelointiisi. Selityksiä on varmaan useita.

Itselleni on golfissa hyvin tärkeää, että osaan keskittyä. Jos päässä  pyörii sen seitsemän "nauhaa" kaikista muista asioista tai pelikaveri puhuu pälpättää kaiken aikaa,  ei pelistä tulee mitään. Siinä on pitkälle kysymys myös - vaan ei kokonaan - mielentilasta, fiiliksestä. Ja jos sanon vielä kolmannenkin asian, golf on tahtolaji. Sen näin tällä toisella viikolla pelikaveristani Irmasta.

Kotona odotti kahden viikon lehtiläjä, kun en ole vielä siirtynyt nykyaikaan. Silmäilin läpi uutisotsikot, luin muutaman viisaan kolumnin, mutta mikään ei yllättänyt. Paitsi se yksi uutinen, jonka hesari veti miltei sivun kokoiseksi: Seksiä Supon autossa. Rikokseksi en tuota sanoisi. Eikö sitä voisi ennemmin kutsua terveydenhoidoksi, vaikka käsittääkseni aika hankalassa paikassa hoidettua. Tosin en tiedä Supon autojen kokoa. Tahtolaji tämäkin.