Tuhannen taalan kysymys: kumman tunnistat, naisen vai junan? Toinen on melkein menneisyyttä, toinen on tulevaisuutta. Löysimme Nasiman ja kumppaneiden kanssa lättähatun VR:n Pasilan ratapihalta. Olipa se kauheaa kolinaa silloin ennen. En ole varma, mutta viime vuonna lättähattu taisi kulkea vielä Porvooseen. Siis kesäajona.Mitä siis teimme Pasilan takapihoilla? Keskustelimme ihmisten kanssa, jaoimme Nasima Razmyarin vaaliesitettä, kävimme kirpputorilla ja annoimme auringon helliä itseämme. Jatkuisivatpa kelit tällaisina niin ei olisi vaalityöntekijälläkään valittamista. Tänään sitä ei ollut muutenkaan. Ihmiset olivat ihanan vastaanottavaisia.
Taas kerran sen huomasi: vaaleja ei vieläkään käydä kokonaan somessa. Tullaanko koskaan käymäänkään, sillä ehdokkaan ja äänestäjien on hyvä kohdata toisensa kasvoista kasvoihin. Ehdokas on saatava nähdä luonnollisessa koossa eikä vain puhuvana päänä televisiossa tai kuvana lehdessä.
Vaaleihin on viisi viikkoa. Seuraavien päivien aikana on aika vaikea välttyä ehdokkaiden kohtaamisilta, sillä ainakin demariehdokkaat aikovat olla tavattavissa kaikkialla kaupungissamme. Niin kuin varmasti myös muualla Suomessa.
Eduskunnan viimeinen viikko oli yhtä hulapaloota. Se sai aikaan kommentteja; kun on tommosta, en halua äänestää ketään. Nasiman vastaus on hyvä: aina eduskuntaan kuitenkin valitaan ihmiset, jotkut sinne menevät joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti