Golfmatkailua Canarialla

Pariviikkoisen golfmatkan jälkeen olo on nyt sekä tyhjä että hitusen avuton. Pitää ihan itse päättää mihin aikansa käyttää.  Enää en ole kuin sisäoppilaitoksessa, jossa ohjelma oli tarkasti määrätty: bussin lähtöajat, tiiausajat, ruoka-ajat. Kuulostaako kivalta? Ei, mutta silti se oli kivaa. Huolet olivat muilla, minun ei tarvinnut kuin nauttia kulloinkin tarjolla olevasta herkusta: golfista, ruoasta, seurustelusta, nukkumisesta. Yksinkertaista ja niin tervehdyttävää.

Sisäoppilaitos ei ehkä osu ihan nappiin, sillä olihan elämää ulkopuolella hotellinkin. Oli upea meri, rannan kävelytiet, baarit ja kaupat.  Ja loistava sää. Oli myös aikaa lukea ja seurata iPadin kautta mitä maailmalla tapahtuu. Se ulkopuolinen ei kauheasti kiinnostanut. Oli ihanaa kääntyä vain sisäänpäin, vain golfata ja seurustella ihmisten kanssa niin kuin ei mitään pahaa maailmaa olisikaan. Luulen, että tällainen loma on erityisesti työssäkäyville täydellistä terapiaa. Irtiotto arjesta. Mutta on se sitä myös eläkeläiselle. Rutiinit ovat kuolemaksi, siksi ne on välillä saatava rikki.

Golfloma on monella tapaa haastava. Se on sitä vielä enemmän, jos lähdet matkalle yksin. Miten sopeudut, tunnetko olevasi ulkopuolinen pariskuntien (useimmat ovat) keskellä vai saatko myös ihmisistä lisäenergiaa. Totta kai se on myös itsestä kiinni, mutta ainahan ei niin sanotusti natsaa. Kaksi viikkoa ei ole pitkä aika, mutta on kuitenkin silloin kun olet tunnista toiseen osa ryhmää. Siinä tarvitaan samoja asioita kuin elämässä yleensä: toisen huomioimista, läsnäoloa, kuuntelemista, luottamusta. Tyhjänpäiväisistä urputtamalla pilaat vain oman lomasi.

Suurin haaste on tietysti golf. Kymmenen peliä kahdessa viikossa. Jaksatko, osaatko ja ennen kaikkea, saatko onnistumisen kokemuksia. Ilman niitä mielentila kääntyy helposti nurjaksi.  Jos oma mieli jäkättää koko ajan omaa osaamattomuutta, inhottava kierre on valmis. Onneksi golfissa tulee kaikille epäonnistumisia ja onnistumisia. Se ei ole kenellekään pelkkää automatiikkaa. Peliseuran merkitys on suuri. Vietät noin viisi tuntia kolmen ihmisen seurassa. Onko ilmapiiri sellainen, että voit hengittää vähän kuin samassa ilmanalassa, että saat toisista voimaa etkä ala puristamaan grippiä sormenpäät valkoisina.  Nyt tuurasi peliseuran kanssa. Lyhyt yhteenveto: erityisen onnistunut matka.

Kuulin keskustelun, josta jäi mieleeni unelma: ykkösavauksella suoraan  par nelosen greenille. Tällä elän kesään.







Anfi Tauron väylät olivat kutkuttavia, kaukana tavanomaisista.