Keskellä kesää

Siitä on vuosia, kun olen viimeksi ollut Gran Canarialla. Nyt siis täällä eikä mikään näytä muuttuneen. Valkoihoiset pohjoismaalaiset ja eritoten saksalaiset grillaavat itseään niin kuin aina ennenkin.  Tunnen itseni selkeästi paremmaksi ihmiseksi. Minä sentään kävelen useita kilometrejä, työnnän golfkärryjä - ja nahka palaa ja paahtuu.

Sekä Meloneraksen että Anfi Tauron kentillä ovat kovilla olleet niin sieluni kuin kroppani. Ihan turhaan me Vuosaaren kentällä valitamme kukkuloista, jotka vievät pallomme. Tulkaapa tänne rotkojen maailmaan.

Ihan uusi juttu itselleni on älyauto. Se on pakollinen Anfi Tauron kentällä. Sen ymmärtää kerran kentän kierrettyään. Älyauto älytti minut täysin. Lähdin autolla ajaen etsimään pelikaverin palloa. Yhtäkkiä auto ei liiku mihinkään. Olin ajanut kielletylle alueelle. Pois pääsee peruuttamalla. Paitsi jos peruuttaa autonsa kallioon kiinni. Siinähän olin, auto ei liiku mihinkään suuntaan.  Takana vaara, edessä kielletty alue. Pääsin pois. Työntämällä.

Sanokaa vielä, etteikö matkailu avarra.

Hotellimme sisääntuloaula on kuin kirkko, sisäpiha tyylikäs espanjalaisen kylän plaza. Tarkoituksella tehtyjä.