Suuntana uusi feminismi?

Eilen Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä lainattiin paljon  hänen kirjoituksiaan. Ainakin somessa. Esimerkiksi  Seta toivotti tasa-arvoa yhdenvertaisesti kaikille Canthin lauseella: "Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!"   Hän olikin aikaansa edellä. Tai sitten hän ihan oikeasti vähät välitti ihmisten puheista. Canthin kirjallinen tuotanto nostaa komeasti esille naisten ja erityisesti köyhien naisten aseman 1800 -luvun lopun Suomessa.

Kukahan tulevaisuudessa nostaa esille niiden naisten aseman, joiden eläkekertymä jää pieneksi esimerkiksi  työttömyyden takia? Tuleva köyhälistö? Palkkaerokaan ei näytä kaventuvan sitten millään. Luin jostain, että nykyisellä menolla naisten palkkaero suhteessa miehiin olisi kurottu kiinni joskus vuonna 2084. Nyt naisten euro on 82 senttiä, maahanmuuttajanaisen euro on vain 63 senttiä.

Ehkei mikään muutu ennen kuin feministinen ajattelu nousee kokonaan toiselle tasolle.  Nyt  ei ainakaan naisia koskevista aiheista ole pulaa, mutta herättääkö feminismi intohimoja muissa kuin miehissä?

Joo, feminismi, se on sana joka saa varmaan monen miehen niskavillat pystyyn.  Eivätkä kaikki naisetkaan suhtaudu siihen suopeasti. Mietiskelin omaa hitusen nihkeää suhtautumistani tähän sanaan. Luulen, että nihkeys johtuu siitä hyvin vanhasta kaikupohjasta mikä feminismillä edelleen on. Siis että feminismi edellyttää ensisijassa miesten ohittamista, hylkäämistä, ylikävelemistä.  Sitähän se ei ole enää, jos on koskaan ollutkaan.

Sille nyt vaan ei voi mitään, että sanalla  feminismi on monille kielteinen kaiku. Vähän sellainen, että ne on niitä. Oletan, ettei näin ole nuorilla naisilla. Jos sana herättää kielteistä ajattelua, silloin pitää löytää uusi nimi tämän ajan naisten taistelulle. Ennen kaikkea kyse on tietysti siitä, millaisia ajatuksia ja tavoitteita sana pitää sisällään.

Kuten tekee teräväsananainen Maria Pettersson mainiossa Imago -lehden blogissaan. Hänen tapansa ja huumorinsa sanoa asioita on juuri sellainen, että arvaan monen miehen heittävän hanskat tiskiin - eihän tommosen kanssa voi keskustella. Silti kannattaisi edes yrittää, sillä Maria käsittelee terävästi feminismiä koskevia luuloja. Ymmärsin, että miesten luuloja.  Voisi hänen vastauksistaan jotain oppiakin, jos haluaisi. Mutta ymmärrän kyllä.  Kun mies kokee naisen ylivertaisena vastustajana, niin voiko siinä muuta tehdä kuin itkeä ja kitistä, että p-leen feministit.