Yhdessä tekemisen riemua

Meidän talon pihalla on perunamaa. Ja kasvimaa, johon on kylvetty porkkanaa, salaattia, kesäkurpitsaa, raparperia. Ja yrttipenkit, joista löytyy rosmariinia, timjamia, rakuunaa, basilikaa, on tilliä ja ruohosipulia, rucolaa ja lipstikkaa.

Kun ihmisen juuret ovat syvällä maan mullassa, niitä ei katko mikään. Kun peruna on aina kylvetty 6.6., niin se oli kylvettävä myös nyt. Sanoi alakerran mies ja hoiti homman.  Nyt vain odotellaan, kukkiiko vielä perunakin pihassamme. Miksei kukkisi.

Pihaamme olisi saatu monelle autolle paikka. Onneksi tälle tielle ei aikanaan ole lähdetty. Siksi nyt on tilaa kukkaistutuksien lisäksi myös monelle muulle mukavalle asialle.

Piha on viime vuosien aikana muuttunut kesäiseksi olohuoneeksi, jota reilusti puolet talon asukkaista käyttää aktiivisesti. Piha antaa mahdollisuuden siihen mitä itsekukin haluaa: kunnostaa ja rakentaa, lukea tai leikkiä. Tai syödä yhdessä, nauttia kuohuvista.

Kaiken perustana ovat tietysti talossa asuvat ihmiset. On ihanaa, että talossa asuu ihmisiä, jotka haluavat laittaa aikaansa ja osaamistaan pihan kunnostamiseen ja uudistamiseen. Itsellään tällainen piha ei säily hyvänä ja toimivana.



















Kasvimaan laidat pilkottavat kukkien takaa.

Mitä ihmeellistä tässä kaikessa on? Se siinä on ihmeellistä, että kasvimaa on melkein keskellä Helsinkiä olevan kerrostalon pihamaalla. Noin pari kilometriä ydinkeskustasta Alppilassa.