"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi..."

"Ilmatar, ilman haltija, kaunis neitsyt, eli yksinään ilmassa, asui autiudessa. Ilmatar, ilman tyttö, ikävystyi yksinänsä, tuskastui tyhjään avaruuteen, yksinäiseen neitsyyteensä.  Ilmatar laskeutui ilmasta, asettui meren laineille tuulen tuuditeltavaksi, ajelehtimaan aalloilla."

"Aika kului. Meren ylle ilmaantui sotka, joka lenteli etsimässä pesäpaikkaa itselleen. Sopivaa pesänsijaa vain ei näkynyt. Ilmatar, veden emo, ilman tyttö, nosti polven vedestä sotkan pesän perustaksi."

Löysin kävelyretkillämme tämän Kalevala -aiheisen patsaan, joka pysäytti miettimään Kalevalaa. Kaikkihan me tiedämme Väinämöisen ja Joukahaisen ja kaiken sen mitä Pohjan perillä joskus tapahtui. Muistamme myös Paavo Haavikon ja Kalle Holmbergin television draamasarjan Rauta-ajan, joka oli vahva ja hieno sarja.

Alkuosan lainaukset ovat kirjasta "Kalevala 1999".  Elias Lönnrotin Kalevala ilmestyi vuonna 1849. Runoilija Kai Niemisen Kalevala 1999 on runoilijan omin sanoin sanottuna "yritys raottaa aarrekammion ovia niin että nykylukija väärinkäsityksittä ja selityksiin turvautumatta pääsee aarretta ihailemaan".

Kirjan hienon kuvituksen on tehnyt puolalainen graafikko Adam Korpak.
Lukemisen arvoinen, kieleltään rikas ja hauska kirja.