Kirjojen lukemisen tärkeyttä ei voi liioitella

"Elämän mittainen lukupiiri" on kirja kirjoista. Se on samalla Will Schwalben kirja äidin haimasyövästä, jossa äiti ei kuitenkaan anna pojalleen mitään mahdollisuuksia dramatisoida sairauttaan. Mutta ennen kaikkea kirja kertoo amerikkalaisesta Mary Anne Schwalbesta, naisesta, joka teki eri maissa paljon hyvää työtä pakolaisten hyväksi. Hän toivoi Obamaa presidentiksi ja hän toivoi maahansa terveydenhuoltouudistustusta.

Toive oikeudenmukaisuudesta
 Mary Anne Schwalbe sanoo kirjassa  "olevansa onnekas, koska on saanut niin hyvää hoitoa. Hän kokee todella epäoikeudenmukaiseksi sen, että ihmiset, jotka ovat työskennelleet yhtä kovasti kuin hän, eivät saa hoitoa - joko siksi että ovat joutuneet työttömiksi tai ovat työskennelleet yrityksissä, jotka eivät vakuuta työntekijöitään tai sitten aiemman terveydentilansa takia, jonka perusteella heille ei myönnetä vakuutusta (tai heillä ei ole varaa siihen).  Täydellista ratkaisua ei ole, mutta pitää saada aikaseksi jonkinlainen aloite."  Jonkinlaisen Obama saikin aikaan.

Keille suosittelisin tämän kirjan lukemista? Lukevat ihmiset löytävät ehkä itselleen uusia kirjoja, luettelo on aika pitkä. Ehkä tämän kirjan lukemisen jälkeen voi jostain kauan sitten luetusta kirjasta löytää uuden näkökulman. Tai saada erilaisen näkökulman maailman pakolaisiin. Tai vain tuntea iloa ja myötätuntoa.

Kirja antaa kasvot
Kirjoja voi lukea monella tavalla. Niitä voi pitää pelkkänä fiktiona tai todellisina kuvauksina oikeasta elämästä. Esimerkiksi Khaled Hosseinin kirjat Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa antoivat kasvot afgaaneille. Itse pidin molemmista kirjoista ja niin piti myös Mary Anne, hän rakasti Afganistania. Hän kertoo, miten hän tapasi Kabulissa juuri sellaisia ihmisiä, joita kirjoissa kuvatttiin.  Vielä hyvin sairaana ollessaan hän teki   sitkeästi töitä kirjaston saamiseksi Kabuliin, ja miten iloiseksi hän tulikaan tyttöjen mahdollisuudesta oppia lukemaan.

Kirja kertoo "taisteluista"
Englantilaisen feministin Eleanor Rathbonen elämänkerrassa kerrotaan työstä, jota hän teki äänioikeusliikkeen hyväksi. Schwalbe sanoo "minua suututtaa nähdä nuoria naisia, jotka ovat saaneet nauttia kaikista mahdollisista etuoikeuksista, mutta eivät silti jaksa vaivautua äänestämään. Ihmisten pitää lukea tarinoita tällaisista naisista oppiakseen, kuinka paljon työtä äänioikeuden saaminen vaati, etteivät he pidä sitä itsestäänselvyytenä." Kaikkien meidän pitäisi lukea.

Kirja kertoo solidaarisuudesta
Ehkä Mary Anne Schwalbella oli hyvät taloudelliset mahdollisuudet matkustaa ja auttaa pakolaisia, mutta aivan tällä auttamista ei voi kuitata. Hän itse sanoo kirjassa, että "aina voi tehdä enemmän ja pitäisikin - mutta siitä huolimatta tärkeintä on tehdä se, mitä voi, silloin kun voi. Liian monet käyttävät tekosyynä sitä, etteivät usko tekevänsä tarpeeksi, joten he päättävät, ettei heidän tarvitse tehdä mitään. ...aina voi allekirjoittaa vetoomuksen, antaa pienen lahjoituksen tai kutsua kotiinsa maahan hiljattain muuttaneen pakolaisperheen viettämään kiitospäivää."

Kirja antaa aiheita ajatteluun
Miten ohjaat omaa elämääsi? Schwalbe sanoo kyse olevan läsnäolosta. "......me kaikki tiedämme, ettei meidän tule keskeyttää toisiamme, mutta siitä huolimatta keskeytämme itsemme yhtä mittaa. Käymme lukemassa sähköposteja vähän väliä, emme anna puheluiden mennä vastaajaan, kun olemme tekemässä jotain mukavaa. Tai emme ajattele ajatusta loppuun, vaan annamme mielen tarttua hetkellisiin huoliin ja toiveisiin."

"Elämän mittainen lukupiiri" on ymmärtävästi kirjoitettu, helposti luettava kirja, jossa  on paljon tähän päivään liittyvää hyvää pohdiskelua.