Sunnuntaiaamuna

Harvinainen kesäaamu. Lämmin, tyyni ja hiljainen. Kallion Block Party taisi uuvuttaa nuorison lisäksi myös kaikki koiraihmiset. Mekin nukuimme pitkään. Itseäni painoi rankka golfkierros. Rankaksi sen teki ennen kaikkea kadoksissa olevan avauslyönnin haku. Koirani taas sai olla tutussa kyläpaikassa puoli päivää. Se oli rankkaa, kun piti vartioida aivan uusia ihmisiä etteivät vaan tule turhanpäiten pihaan.

Vuosia sitten halusin yllättää mieheni itsetehdyillä uunituoreilla karjalanpiirakoilla. Se oli silloin suhteen alkuvaiheessa. Tein riisin valmiiksi ennen kuin lähdimme ulos viettämään lauantai-iltaa. Sitä tuli aika iso kattilallinen. Ehkä ajattelin, että me kaksi olemme suurperhe. Illan juhlinta hurahti pitkäksi. Sunnuntaiaamuna ei tuntunut ollenkaan hyvältä ajatukselta leipoa karjalanpiirakoita. Miten ihmeessä olin moisen ajatuksen edes keksinyt? Kai ne piirakat lopulta tein.

Pari päivää sitten golfkentältä palatessa poikkesin kauppaan: kaalia kilohintaan 0,99. Noin halpaa syyskaalia, pakko tehdä kaalilaatikko. Ostin tarvikkeet ja ajattelin, teenpä laatikon lauantaiaamuna ennen golfia. Jäi tekemättä. Se oli edessä tänään, sunnuntaiaamuna. En kysellyt, huvittaako vai ei. Mutta nyt: ihanat hajut täyttävät varmaan rappukäytävänkin. Toivottavasti naapurit tykkäävät. Eikä tämä ruoanlaitto tähän lopu. Kilosta pinaattia on tehty vasta pinaattikeitto (oli muuten hyvää), nyt pitää vielä käsitellä loppu pinaatista ja pakastaa.

Tällaista on elämä suurperheessä tähän aikaan vuodesta. Aikomukseni on ollut siirtyä vähitellen kaupan valmistuotteisiin. Ehkä joskus jonain vuonna sen teen, mutten ihan vielä. Aina vaan syksyn lähestyessä iskee säilömisen vimma. Onneksi se on hitusen menneistä vuosista laantunut.

Tapsu tykkää ylikaiken puskista.