Vuosisadan alussa elämä New Yorkin valtiossa oli mukavaa. Huvittelua, yleisötilaisuuksia, tanssisaleja. Enimmäkseen kuljettiin junilla ja höyrylaivoilla. "Seksuaaliperäinen pyörtyily oli hyvin yleistä." Neekereitä ei ollut. Ei myöskään siirtolaisia."
Oli kuitenkin, molempia. Italiasta muutettiin Amerikkaan, mutta helppoa se ei ollut, silloinkaan: "Newyorkilaiset halveksivat heitä. He olivat likaisia ja lukutaidottomia. He haisivat kalalta ja valkosipulilta. Heillä ei ollut kunniantuntoa ja he tekivät työtä melkein ilmaiseksi."
Samaan aikaan Amerikka oli sekä rikas että köyhä. Työtä vailla olevia ihmisia oli paljon. Ammattiyhdistysliikkeestä sanottiin, että se on loukkaus Jumalaa kohtaan. Elämän oli kovaa. Lapset tekivät pitkää työpäivää siinä kuin aikuisetkin.
Emma Goldman oli sata vuotta sitten anarkisti ja feministi. Hän julisti: "Kaikki uudistajat puhuvat nykyään valkoisen orjakaupan ongelmasta. Mutta jos valkoinen orjakauppa on ongelma, niin miksei sitten avioliitto ole ongelma? Eikö avioliittoinstituution ja bordelli-instituution välillä ole mitään yhteyttä?"
Missä ovatkaan tämän ajan emmagoldmannit, vieläkin heitä tarvittaisiin.
Varsinainen tarina kirjassa on Coalhouse Walkerin kokema epäoikeudenmukaisuus ja sen seuraukset. Yksilöä (ja vielä mustaa) vastassa on kaupungin laki ja oikeus. Eihän siinä hyvin voi käydä. Oikeastaan kenellekään.
Hauska(kin) ja kiehtova kirja, ja vaikka en aina tiennyt, mikä oli totta, mikä valhetta, oli helppo uskoa ihan kaiken tapahtuneen niin kuin Doctorow kertoo. Kutkuttava tarina elämästä Amerikassa reilu sata vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti