"Buto -tanssi on oman mielen juhlaa"

Mielenterveysalan ammattilainen Pirkko Lahti on sanonut, ettei ikääntyvien ihmisten ole hyvä jäädä neljän seinän sisälle oleilemaan, vaan olisi hyvä jos ihmisellä olisi sellainen sitouttava harrastus, joka veisi kotoa pois. Tähän ei ole muuta lisättävää kuin se, että joskus pitää mennä mukaan outoon ja uuteen, sellaiseenkin, josta et etukäteen tiedä, pidätkö vai et.

Eeva-Liisa Manner -seura järjesti matinean, jonka  ohjelma oli otsikoitu: Tanssi, runo, kuva - silmiin nousevat äänet. Eeva-Liisa Mannerin kosketuksia Japaniin. Luvassa olisi siis erilainen runo- ja tanssikokonaisuus.

.Japanilaista henkeä haettiin Henna Asikaisen rauhoittavalla videoteoksella - pehmeä vesimaisema ja sadepisaroitaja  sekä Ellan kauniilla kimonolla. Lausujat Ella Pyhältö ja Iiro Kajas esittivät runot ammattilaisten otteella,mutta jostain syystä en syttynyt Kawabatan viipyileviin runoihin. Ne eivät jääneet päähäni soimaan. Ehkä pitäisi lukea hänen kirjansa uudestaan. Ainakin Lumen maa ja Kioto.

Matinean toinen puolikas oli tanssia. Ensin saimme sanallisen johdatuksen siihen, mitä  buto on. Maria Matinmikko sanoi sen olevan mielen avaamista uudelle, buto on tIetoisen mielen ja alitajunnan välimuoto, jossa voidaan käyttää sanoja ja mielikuvia. Nyt meille annettiin pohjaksi Eeva-Liisa Mannerin runoja kuten tällainen:

Sieluja on kaikkialla/Kaada puu ja teet sen hengen kodittomaksi./
Tai se muuttaa taloosi ja tuo sinne surun./Humina täyttää pääsi.

Tanssija Ken Mai oli vähintäänkin dramaattisen näköinen tullessaan näyttämölle:  pitkä musta yläosan paljastava iltapuku, lierihattu, valkoiset kasvot. Hän oli samanaikaisesti siro ja groteski. Liikkeet  olivat miehisen voimakkaita erityisesti selkälihaksien kautta, mutta seuraavassa hetkessä jo yllättävän pehmeitä. Siinä tätä erikoista ja moneksi muuttuvaa vartaloa seuratessani, päätin antautua. Tarvitseeko kaikkea analysoida, miksen vain nauttisi, kun ihminen käyttää itseään taiten ja ilmaisee liikkeillä tunteitaan.

Kotona sitten googlasin ja hain tanssista lisätietoa.  Näyttää olevan kovin vaikeaa yksiselitteisesti kertoa mitä buto on. Esitys  ei näyttänyt tanssilta ainakaan perinteisessä mielessä. Se voisi olla siis teatteria, lähes ilman sanoja. Ei kun kuitenkin enemmän tanssia. Olkoon mitä tahansa, mutta Ken Mai oli vahva esittäessään verenpunaisin huulin Mannerin runoa :

"punainen kuu nousee/Ja tutkii kaikki kaivot/Rikos on tapahtunut/Kaivossa on verta.

Palaan vielä Pirkko Lahden tarinoihin. Se meni jotenkin näin: vanha mies kertoi, että hän tuntee kuin hänen sisällään olisi kaksi koiraa. Toinen koirista sanoo, en selviä. Toinen sanoo, selviän. Kysyin, kumpi voittaa? Se jota ruokin, vastasi vanhus.
Tällaisin ajatuksin itsenäisyyspäivänä vuonna 2015.