En tiedä missä on huitsin nevada, mutta sinne tämä hiton
virus saisi mennä.
Oli käytävä apteekissa. Saatoin mennä, kun paikalla oli vain
henkilökunta. Sitten käväisin S-marketin ovella. Kansaa lappoi sisään ja ulos.
En minä. Kävelin Alepaan. Pari ihmistä ostoksilla. Menin sisään, vaikka ovella oli ilmoitus,
että minun aikani on aamulla kello seitsemän. Enhän ole vielä edes hereillä
silloin. Ostin tavarani, pakkasin reppuni ja kävelin kotiin. Pulssi hakkasi
tuhatta ja sataa. Olo on kuin olisin ollut pahanteossa. En olisi ikinä uskonut, että voin tuntea näin
vahvaa syyllisyyttä. Siis kaupassa
käynnistä. En tykkää, en tykkää yhtään, mutta siedettävä on.
Ystäväni ovat hoitaneet kaupassa käynnit. Ei tämä siitä kiikasta. Mutta kun joskus puuttuu
vaan jotain pientä. Nyt en olisi esimerkiksi
älynnyt pyytää tuomaan tippaleipiä. Niitä Fazerin ohuita. Niitä voi ja pitää nyt syödä noin vappuun
saakka. Siman unohdin, mutta ehkä nämä ensimmäiset menevät alas kuiviltaankin. Pieniä
ovat elämäni ilot.
Muuten tämä karanteenissa olo alkaa sujua. Olen sopeutunut kohtuullisen hyvin
muuttuneeseen lukujärjestykseen. Vähän on kuitenkin nikottelua. Kuvittelin, että ilman muuta jumppaan ja
tanssin ainakin joka toinen päivä.
Ohjelmia on verkossa tarjolla vaikka kuinka. Vaan kuinkas onkaan käynyt. Kun ei tarvitse mennä tunnille määrättynä
aikana, aloitus siirtyy ja siirtyy. Ja
taas jäi väliin tänäkin päivänä. Nyt
neljännellä koronaviikolla olen havainnut huomattavaa löysäilyä.
Alan epäillä, että ihminen tarvitsee pakkoa tehdäkseen
jotain hyvää itselleen. Ulkoilu ja
lenkkeily eivät sentään näin keväällä tarvitse käskytystä. Onneksi ulkoilua ei ole edes meinattu kieltää.
Ovatkohan lenkkeilijät huomanneet mitään
muutosta juoksupoluillaan sen jälkeen, kun lehdissä julkaistiin kuva juoksijoita
ympäröivästä bakteeripilvestä? Minussa se sai aikaan sen, että pidän
jokaista juoksijaa totaaliriskinä itselleni. Niinpä käännän heille selkäni enkä
vahingossakaan hengitä juoksijaan päin.
Olisiko pientä hysteriaa havaittavissa, ehkä.
Aika on aika merkillinen käsite. Se kuluu nopeasti, jos teet jotain mielekästä.
Mutta se kuluu myös, vaikka et tekisi yhtään mitään. Jotta nämä lähiviikot kuluisivat nopeasti,
kannattaa siis löytää itselleen kivaa tekemistä. Ovat kuulemma hiivat ja jauhot kaupoista
vähissä. Pullantuoksu täyttää kodit.
Mukava ajatus. Mutta jos yrittää elää
pullalla ja suklaalla, siitä ei hyvää seuraa.
Kannattaa panostaa ruokaan. Kun syö hyvin, energia riittää paremmin
tämän kaiken sietämiseen. Nälkäinen
ihminen masentuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti