Olisinpa jo 80v.

Luottamus on päivän sana. Maamme hallitus oli viime viikolla sisäisessä kriisissä. Syyksi sanottiin luottamuksen puute.  Kun markkinat heilahtelevat, sanotaan,  ettei ole luottamusta. Tässä ajassa liikkuu niin paljon sellaista, johon emme ole tottuneet. Epävarmuus  ja omat pelot lisäävät epäilyä ja epäluottamusta. Luottamus on kova sana.

Olemme usein tilanteissa, joissa emme tunne ihmistä, mutta silti meidän on luotettava häneen. Suomalaisen on helppo luottaa poliisiin, mutta poliitikkoihin luottamuksemme on rapistunut.  Luotamme enemmän heihin, joiden ajatukset ja ideologia ovat lähempänä omaamme ja jotka ovat osoittautuneet sanansa mittaisiksi.  Luottamus mitataan vaaleissa, mutta nykyisenä someaikana siitä joutuu tilille päivittäin.

Joudumme myös joskus tilanteisiin, jossa meidän on samantien päätettävä, luotammeko vai emme. Sain  puhelinsoiton. Soittaja  esitteli itsensä, mutta en saanut selvää kuka hän  oli ja mistä tuli.  Enkä ennättänyt edes kysyä, kun mies jo paahtoi asiansa. Ymmärsin, että kyse oli sähkölaskuni pienentämisestä. Mies sanoi, ettei mikään muutu, että Helsingin Energia edelleen toimittaa sähköni, mutta nyt alkaisin saada sähköä paljon halvemmalla ja että sopimus on vuoden voimassa. Eikä minun tarvitse tehdä mitään, firmat hoitavat käytännön asiat.

Kun mies veti henkeä ja hiljeni hetkeksi, sain minäkin sanotuksi, että hei, olen täällä kuin kysymysmerkki, mitä oikein tarkoitat. Eli  jos kaikki siis jatkuu entisellään, miksi sitten soitat. Melkein kuulin miehen ajatuksen - mikähän taukki tuolla langan päässä on, juurihan sen kerroin.  No hän vastasi asiallisesti: kun tehdään sopimus, niin siihen on saatava suostumus.

En minä nyt tässä puhelimessa ala  tekemään mitään sopimuksia. Johon mies: puhelimessahan niitä nykyään tehdään, se on yhtä hyvä tapa kuin muukin. Epäilemättä. Pari kertaa puhelinfiman hyvin sympaattiset nuoret miehet ovat saaneet minut tekemään puhelimessa kaupat, joista seuraavana päivänä olen joutunut osan perumaan.

Ärsyynnyin. Sähkön myyjä sai minut tuntemaan itseni typeräksi kun en myönny ottamaan vastaan halvempaa tarjousta.  Mutta en voi tehdä sopimusta, kun en luota, onko kaikki niin kuin mies puhelimessa kertoo. Mies eikä hänen firmansa varmaankaan ansaitse epäluottamustani, vaan se, etten luota puhelinmyyntiin.

Tosin tämän sähkömiehen myyntitaktiikka oli myös  ihan väärä.  Sen lisäksi, että hän konetulitti asiansa, hän piti itsestään selvänä, että totta kai vastaan heti myöntävästi.

80 vuotta täyttäneen kanssa ei enää saa puhelimessa tehdä mitään sopimuksia.