Esityksen alku oli vähän hapuileva, mutta loppua kohden meno oli jo verratonta. Leikola osaa olla pureva. Mainioita raapaisuja oli useita. Tarina lähti liikkeelle Leninistä joka kuoli ennen aikojaan. Stalinille ihmisen henki ei merkinnyt mitään. Johtajat seurasivat toisiaan, Neuvostoliitto lakkautettiin, tulivat oligarkit ja Putin. Murhat jatkuivat.
Lauluja oli kaikkiaan parisenkymmentä, reippaita ja tunteellisia venäläisiä lauluja. Oli Nataliaa, Moskovan valoja, oli Vysotskin Ystävän laulu ja tietysti Kalinka. Sävelmät olivat tutut, mutta sanat eivät. Kun Breznev hallitsi, hänen aikaansa kuvattiin soittamalla "Unohtumaton ilta" eli kun "Kremlissä ei liikahda lehtikään". Ylipäätään hauskoja sanotuksia.
Myös kirjallisuudessa käsitellään kommunismia. Heidi Köngäs kertoi radiossa kirjastaan suomalaisesta kommunistista Hertta Kuusisesta. Itseäni on Hertta Kuusinen aina kiehtonut, joten onpa jännittävää lukea millaisen fakta-fiktion Köngäs on onnistunut rakentamaan. Ainekset ainakin ovat huikeat, sillä Hertta Kuusinen oli puolueen nainen, joka tarkoitti koko hänen elämänsä alistamista puolueelle. Kirjasta on tulossa myös TV -sarja. Tosi mielenkiintoinen pala historiaa ihmisistä, jotka uhrasivat elämänsä aatteelle. Vai oliko se uhraus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti