Golfkausi jatkuu aina vaan, ainakin Vuosaaressa on täysi tohina päällä. Itse alan vähitellen lopetella, onhan tästä tänä vuonna jo saanutkin nauttia. Pelikaverini tuskaili yhtenä päivänä, että taas on saanut selitellä golfin viehätystä. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä ideaa on lyödä pientä palloa ja kävellä sen perässä tuntikausia.
Tätä samaa mietin itsekin. Olen toukokuusta saakka melkein joka viikko käynyt golfaamassa kaksi tai kolme kertaa viikossa. Viehätyksen on oltava todella suurta, että sitoutuu tällaiseen säännöllisyyteen.
Golf on vaikea laji, jossa parhaatkin epäonnistuvat. Joskus epäilen olevani masokisti, kun viikosta toiseen jatkan, vaikka peli on välillä kauheaa tunarointia. Mutta golf on optimistin laji. Aina on edessä uusi väylä, jossa voi onnistua. Jos en onnistu tänään, onnistun ehkä ensi viikolla. Aina on tavoite, valmiiksi ei tule koskaan.
Yksi lajin hienouksista on se, että peli antaa myös onnistumisen kokemuksia. Minusta ei ikinä tule hyvää golfaajaa, mutta aina silloin tällöin voin iloita pärjäämisestä. Se ei ole ollenkaan vähäpätöinen asia tällaisen vanhan ihmisen arjessa. Elämä nyt vain on tässä iässä sellaista, että arki harvoin antaa hyvää palautetta. Golfista sen sijaan voi saada paljonkin mielihyvää. Se on hyvä kuntoilulaji enkä yhtään vähättelisi charmikkaiden herrojenkaan seuraa. Jos nyt sellaisia sattuisi saamaan.
Osa lajin hienoudesta piilee siinä, ettei kaikki ole kiinni tekniikasta. En uskalla sanoa prosenteissa, mikä on tekniikan osuus, mikä muiden tekijöiden. Olen aloittanut lajin vanhana, enkä ole koskaan täysin sisäistänyt kaikkia svingejä. Jollain tasolla ne osaan. Opaskirjat kehottavat, luota itseesi, ole rohkea, anna mennä. Näillä ohjeilla pärjää elämässäkin, vaan on se niin vaikeaa.
Hengittäminen ja keskittyminen ovat minulle golfissa(kin) tärkeitä. Onnistunut suoritus on rento. Sellaiseen ei pysty, jos mieli ja sen myötä myös lihakset ovat jännittyneet. Olen yrittänyt opetella syvää ja rauhoittavaa hengitystä ennen lyöntiä. Se vain tahtoo unohtua tällaiselta hosuvalta tyypiltä. Pitäisi ehkä talven ajaksi ottaa ohjelmaan meditointi. Hengittämistä ja keskittymistä voi harjoitella, ja se olisi hyödyksi muuallakin kuin golfkentillä.
Lyöntihetkellä maailmassa ei saisi olla mitään muuta kuin sinä ja pieni pallo. Jos ajattelen, että viimeksi juuri tällä väylällä tunaroin, luultavasti teen niin nytkin. Keskittymiseeni vaikuttavat sekä oma mielentila että toiset ihmiset. Levollinen ja kannustava peliseura rauhoittaa mielen jännitykset. Peliseuran merkitys ei ole ollenkaan vähäinen, sillä ollaanhan siinä yhdessä usein yli neljä tuntia.
Lopuksi kirjoitukseni ydin: vanhempikin ihminen pärjää aika pitkälle, jos omaa oivaltavan ja luovan aivotoiminnan sekä vahvat reidet.
