torstai 4. maaliskuuta 2021

Kun elämässä tapahtuu vähän, sitä raapii jotain vähästäkin

 Sen piti olla ihan tavallinen päivä, mutta sellainen siitä ei lopulta tullut. Polttavat kivut iskivät alavatsaan.  Ne tulivat aaltoina ja menivät nopeasti ohi. Kunnes tulivat uudelleen. Olen saanut koko ikäni olla kutakuinkin perusterve, joten hiukan sitä tuollaisesta häkeltyy.
    Ohjasivat koronatestiin, tietysti. Oliko se tarpeellista vai ei, en tiedä. On kuulemma niin, ettei ole ollut yhtään tapausta, jossa vatsatauti olisi ollut oire koronasta. Ei ollut nytkään.

    
 
Terveysasemalle ja koronatestiin mentiin sisään harmaan teltan oviaukosta.  Telttanäkymä vähän jähmetti, jännittikin, mutta on suuresti helpottavaa kohdata ammattitaitoisia hoitajia. He ovat asiallisia ja ystävällisiä, he ovat rauhoittavia.  Paineensietokykyni on selkeästi heikentynyt eikä uuteen tilanteeseen joutuminen tunnu mukavalta.

    Siinä omaa vuoroa odotellessa katselin, kun lääkäri ohjasi asiakkaan oikealle ovelle. Hän piti kevyesti vanhemman naisen hartioista kiinni, ja antoi näin turvallista läheisyyttä.  Mietin, käyttäytyisikö syntyperäinen suomalainen lääkäri noin?  Kokemukseni lääkäreistäni on niin ohut, etten väitä mitään. Tuli vain mieleeni. 
    Entä jos lääkärillä on ahdistus esimerkiksi oman työhönsä liittyvistä asioista, saako hän näyttää tunteitaan?  Tai voiko hän edes peittää omaa ahdistustaan? Osaan vain aavistaa, kuinka paljon tämä viime vuosi on vaatinut hoitajilta ja lääkäreiltä. Tähän ammattiin minusta ei olisi. Ei sen paremmin lääkäriksi kuin hoitajaksikaan. Arvostan ja kunnioitan suuresti.
    Nyt lääkärikseni sattui tosi paljon sanoja käyttävä ihminen. Puheen perässä pysyminen oli kuumeisena vähän vaikeaa, mutta ymmärsin olennaisen.  Antibiooteilla aloitetaan.  Toisessa lääkkeessä on alkoholin nauttimisen (miksen käytä sanaa juomisen?) kielto. Apteekin ihminen sanoi vähän varoen, ettei tätä ehkä tarvitse sinulle erikseen sanoa, mutta alkoholia ei saisi ottaa.  Pidättäydyin sanomasta, älä luo minusta mielikuvaa, etten varmaan joisi koskaan muutenkaan.  Miten nopeasti määrittelemmekään ihmisen, vaikka emme olisi hänen kanssaan kahta sanaa vaihtaneet. No toisaalta, alkoholi on oikeasti vakava ongelma liian monelle vanhalle ihmiselle. Siksi huomautus oli paikallaan.  Parempi että sanoi kuin jätti sanomatta.  
    Sanoa pitää myös koronasta ja jokaisen omasta vastuusta.  Sanna Marinin hallitus eivätkä terveysviranomaiset voi meitä pelastaa, jos olemme itse jästipäitä. Ovat sanoneet, että jos me ihmiset tuntisimme koronaan sairastuneen tai näkisimme tehohoidossa olevan, emme käyttäytyisi kuin kiukuttelevat pikkulapset.  ”Minähän en maskia käytä, tulen uhallakin koko perheen kanssa kauppaan ilman maskia”. Se ei ole mitään sankaruutta, se on typeryyttä.
     Kipuiluni katkaisi hyvin alkaneen hiihtokauden kuin seinään.  Kilometrit jäivät vähän alle kahdensadan, mutta hyvä että edes sen verran.  Harmitus on suuri, kun vielä viimeiseksi jääneellä hiihtokerralla otin Jari Isometsän opit käyttöön eli vaihdoin vuorotahtihiihdon puolittaisiin potkuihin ja tasatyöntöihin.  Sitä olisi pitänyt saada kokeilla lisää, niin hyvältä ja vahvalta sain menoni sillä tavalla tuntumaan.  On ollut ihana talvi, ja meitä siirirantasia on ollut laduilla todella paljon. Hyvä me.
     Hiihto on lajeista parhain saada lihaksiin voimaa lisää.  Alhainen lihasvoima on suurempi riski kuin liiallisen lihavuuden, huomattavasti kohonneen verenpaineen ja kolestrolin aiheuttamat riskit yhteensä. Näin on liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi sanonut.