Asun talossa, joka neljän vuoden kuluttua täyttää 100 vuotta. Helsingissä on paljon vanhoja kivitaloja, myös reilusti yli sata vuotta aikaa nähneitä. Niitä ihailemme, koska talot ovat usein kauniisti koristeltuja. Toisaalta Helsingissä on myös taloja, jotka puretaan viisikymppisinä. Hirvittävää tuhlausta.
Muistan vieläkin, kun ensimmäisen kerran(60-luvulla) vierailin hyvin vanhassa kivitalossa, osoite taisi olla Runeberginkatu 57. Muistan hämmästykseni suurista huoneista ja niiden korkeudesta. Ne olivat ihan jotain muuta kuin olin osannut kuvitella. Näin ihanasti voi siis asua vanhassa talossa.
Nyt olen itse asunut lähes neljäkymmentä vuotta vanhassa talossa, joskaan en aivan niin komeassa kuin Runeberginkadun talo. Mutta on ainakin yksi tekijä, joka saattaa tehdä asuintalostani töölöläistaloa paremman. Talossamme on oma ruohikkoinen piha, jota kiertävät komeat jalavat. Tällaisella helleviikolla puiden arvo konkretisoituu. Hiostavan kuumiin päiviin ne ovat luoneet sopivia varjonpaikkoja, mutta myös yöt ovat olleet yllättävän hyviä nukkua. Aamuyön tunteina avonaisesta ikkunasta virtaava ilma on lähes viilentänyt huoneen. Pitää varmaan mennä ja halia puita kiitokseksi hyvästä palvelusta.
Ja kun tässä kiittämään aloitetaan, kiitän myös entisiä asukkaita, jotka eivät puoli vuosisataa sitten ole päällystäneet nurmikkoa asfaltilla autojen parkkipaikaksi. Toki pihastamme voisi saada vielä toimivamman ja paremman, jos siihen vähän santsaisimme. Nyt edessä siintävän putkiremontin yhteydessä siihenkin voisi olla mahdollisuus.
Arkkitehti Harri Hautajärvellä on pitkä lista, miten luonto edistää terveyttämme. Pihojen ja katujen puut viilentävät asuntoja, vähentävät adh –oireita ja parantavat pandemiakestävyyttämme. Hän korostaa luonnnonvalon merkitystä. Jos ja kun talvet muuttuvat yhä hämärämmiksi ja sateisimmiksi, pitäisi asuntoihin rakentaa suuria ikkunoita eikä tehdä niin kuin nyt tehdään. Hautajärvi sanoo sijoittavetoisuuden johtaneen siihen, että rakennetaan paksumpia, kuilumaisia ja pieniä asuntoja, ja jopa ilman ikkunoita, ilman valoa.
Päivän sana Helsingissä on tiivis kaupunkirakentaminen. Varmaan sille on hyviä perusteluja, mutta haluavatko ihmiset oikeasti tiiviyttä ja korkeita pilvenpiirtäjiä, joiden ilmastoystävällisyys on vahvasti kyseenalaistettu? Muuttosuunta Helsingistä on poispäin.
Mikä siis tekee mieleni surulliseksi? Edessä siintävä putkiremontti tietää suurta rahanmenoa. Meille on tarjottu rutkasti rahaa, jos annamme luvan rakentaa pihaamme viisikerroksisen talon. Samaan aikaan, kun puhutaan ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista, ja korostetaan pientenkin viheralueiden tärkeyttä nimenomaan kaupunkiasumisessa, nousee esille tarjouksen hyväksyminen. Kaataisimme upeat jalavat, hävittäisimme pihamme ja saisimme talomme eteen talon. Pelkkä ajatuskin tästä itkettää.
Näin rakennettaessa toteutuisi myös täydellinen lämpösaarekeilmiö – olisimme joka puolelta korkeiden kerrostalojen lämpimässä syleilyssä. Kun ilmastonmuutos tuo yhä enemmän lämpimämpiä aikoja, tulevien aikojen asukkaat eivät taitaisi ajatella meistä mitään mukavaa.
Nyt jää nähtäväksi, asuiko viisaus vain menneissä talon asukkaissa vai onko meissä nykyisissä ymmärrystä jatkuvuuden merkityksestä.
Tärkeintä ei ole vain tämä päivä, tärkeää on myös huominen.
Arkkitehti Harri Hautajärven haastattelu oli YLEn ykkösaamussa tiistaina 28.6. Se löytyy Yle Areenasta.
