On lohdullista lukea, että aivoissamme oleva sumu voi johtua myös vuodenajasta, tästä pimeästä ja kylmästä. On aamuja, kun saa ihan käskyttää itseään nousemaan sängystä. Sitten on taas aamuja, kun löydän itseni uimasta jo kahdeksalta. Aamusauna, uintia ja parhaina aamuina vielä vesijuoksuakin, niin kylläpä siitä saakin vahvan olon. Niinä aamuina kahvi pullan kanssa on parasta mitä tiedän.
Kallion uimahalli on sellainen kotikutoinen halli, pieni ja siisti. Paljon tuttuja kasvoja, naisia, jotka käyvät säännöllisesti joko vesijumpassa tai vesijuoksussa. Käyn hallissa eri aikoina ja eri päivinä. Lähes aina tapaan siellä hyvin kumarassa kulkevan vanhemman naisen. Kävellessä hän tarvitsee tuekseen kävelysauvat, mutta vesijuoksussa liivi kannattelee. Esteet on tehty voitettaviksi ja oma terveys on tietysti motiiveista vahvin.
Politiikkaradion toimittajat hakevat aina perjantaisin viikon sanaa. Tämän viikon sana minulle on tissuttelu. Ihastuin sanaan ja ajatukseen heti, kun luin Hesarista liikunnan ammattilaisen puheenvuoron omasta liikunnastaan. Ei tarvitse varata kolmea varttia aikaa, vaan lihaksiensa kuntoa voi hoitaa myös mikroliikunnalla, tissuttelemalla. Tämä on oivallinen ajatus myös ja ehkä nimenomaan meille vanhoille. Kuten tiedämme, energiat vaihtelevat. Aina ei huvita eikä aina jaksa, mutta aina voi tehdä vähän. Tärkeää on se, että tissuttelemme säännöllisesti. Joka päivä voi tehdä jotain.
Tähän aikaan vuodesta saamme tutusti hyvin paljon liikunta- ja laihdutusohjeita. Omiin silmiini on tullut erityisen paljon lihasvoimaharjoituksia. Taitaa olla päivän sana, mutta eipä ihme sillä vaikuttaahan lihaksiemme kunto niin moneen asiaan. Iästä riippumatta. On pystyttävä nousemaan rappusia (aina ei ole hissiä), on päästävä ylös tuolista ja sängystä ja jos kaatuu, on noustava eikä aina ole auttajaa lähellä. Mikään ei ole niin kuin ennen, mutta aika paljon olen tehnyt töitä sen eteen, että jonkinasteinen ketteryys ja reippaus säilyisi. Päivä päivältä se vaan vaatii yhä enemmän.
Viime päivien kävelykelit ovat olleet kamalat. Tunnen sen jaloissani ja hartioissani. Syksyn tanssitunneilla huomasin, miten vaikeaa on rintarangan liikuttelu ja miten tasapainoni horjuu heti kun tulee vähänkin vaikeampaa liikettä. Molempia voi harjoitella kotona ilman mitään välineitä. Ja olisi syytä harjoitella.
Monta vuotta sitten sain lonkkavian, joka säteili armottomana kipuna sääressä. Lopulta monen hierojan ja kiropraktikon jälkeen sain lääkäriltä jumppaohjeet, joilla lonkka sitten kuntoutuikin. Kun niitä kolmea liikettä olin tehnyt reilun kaksi kuukautta, olin jo niin tottunut aamuiseen jumppaani, etten lopettanutkaan harjoituksia. Vähitellen lisäsin liikkeitä ja tänään aamuharjoitukseni kestää 15-20 minuuttia. Jos en tee niitä aamulla, ne jäävät tekemättä. No, kaikki emme ole aamuihmisiä.
Ihminen uskoo siihen mihin haluaa uskoa. Minä uskon siihen, että aamuliikunta ottaa yön töhnät aivoista pois. Sitten taas on tilaa ja halua lukea, kirjoittaa ja ehkä oppia jotain uuttakin.
Einoa ei tarvitse kahta kertaa pyytää lenkille. Loistava vauhdittaja.
