Jos meitä samanlaisia on enemmänkin, se on tietysti huolestuttavaa ajatellen kuntavaaleja, joihin on aikaa vain reilut kaksi kuukautta. Koska korona estää yhteiset tapaamiset ehkä koko kevääksi, nousee verkossa tapahtuva ehdokkaiden vaalityö todella tärkeäksi. On arvioitu, että instagram ja facebook olisivat suosituimmat, twitterkin jossain määrin.
Tämän perusteella voisi olettaa, että nuoret tulevat määräämään, keitä valitaan kuntien asioista päättämään. Nuoret liikkuvat sujuvasti verkossa eivätkä he koe minkäänlaisia paineita siitä, onko heidän ruutuaikansa laskettavissa tunneissa vai minuuteissa. Enemmän kuin ikinä ennen, tämä on näissä vaaleissa pelin henki. Saatan olla väärässäkin.
Somen kanavilla tutut kasvot saavat helpommin mainetta ja kunniaa, tai ainakin heidän kirjoituksensa tulevat luetuksi. Uusilla ehdokkailla on kovempi työ saada julkisuutta, mutta toisaalta, some on sillä tavoin demokraattinen, että se antaa kaikille mahdollisuuden. Ainakin jos ehdokas on tottunut olemaan somessa, ja ymmärtää sen sielunelämää. Tämän ei siis välttämättä tarvitse olla vain nuorten juttu.
Kuntavaaleissa on ehdokkaina tuhansia ihmisiä, mutta kuulemani mukaan nyt on ollut vaikeampaa kuin ennen saada ihmisiä lähtemään ehdokkaaksi. Kieltävään vastaukseen on yhtenä vaikuttimena ollut some ja siellä kukoistava vihapuhe. Se on kurja juttu, koska me kuntalaiset tarvitsisimme hyviä päättäjiä hoitamaan arkipäiväämme kuuluvia asioita. Asiat eivät parane huutamalla niistä kansalaisradiossa.
Ihan kauhean kannustavaa ei myöskään ole lukea ehdokkaista, jotka eivät ole koko vaalikauden aikana tehneet yhden yhtä ehdotusta mihinkään asiaan tai jotka ovat ehdolla vain saadakseen kerättyä ääniä puolueelleen aikomattakaan hoitaa tehtäväänsä, jos tulisivat valituksi. Tietysti vastuu on myös meillä äänestäjillä. Olisiko aika ajatella!
Jotain positiivista olen löytänyt koronakuukausista. Ehkä ymmärrämme nyt enemmän kuin ennen, kuinka tärkeää on se, että sekä valtion tasolla että kunnissa vastuunkanto ja kyky tehdä päätöksiä toimivat. Mitä tästä viimeisestäkin vuodesta olisi tullut, ellei näin olisi ollut? Kannattaisi miettiä.
Seuraan tosi vähän iltapäivälehtiämme, koska en vain enää jaksa sitä sorttia. Syksyllä Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola kirjoitti, että ”Sanna Marin haluaa uhrata meidät kaikki. Tuhansia tulee kuolemaan, koska hän ei uskalla tehdä päätöstä”. Ja ”Voi jumalauta Sanna Marin THL teillä on verta käsissänne jos ette toimi nyt!!”
Koska olen twitterissä, olen voinut sivistää itseäni näillä kauniilla lauseilla enkä siis yhtään ihmettele päivän somekohua siitä, ettei Marin löydä aikaa mennä Ukkolan haastateltavaksi. En minäkään menisi. Joku roti pitäisi vapaan ilmaisun maassa toimittajallakin olla.
