Kävelkää ihmiset ja kävelkää reippaasti. Näin meitä kehotetaan. Tottelen. Kävelen oikeastaan aika paljon. Eilen oli golfpäivä, joten mittariin tuli paljon kilometrejä. Golfin kierrot ja lyönnit tuntuvat vanhan kropassa, keskivartalossa ja hartioissa. Sain Einon yökylään, joka tarkoitti sitä, että illalla oli lenkin aika. Uupuneet jalkani ihmettelivät, että taasko mennään. Kuitenkin lyhyt ja rauhallinen kävely rentoutti jalkojani tosi hyvin. Parempaa se oli kuin sohvalöhö, mutta enpä olisi lähtenyt jos ei olisi ollut Einoa.
Niin väsynyt kuin päivän golfista olinkin, uni ei tullut heti. Selvää ylirasitusta, luulisin. Ehkä mun fysiikka ei enää kestäkään kaikkia kiertoja ja vääntöjä ja kilometrejä. Jospa tämä onkin minulle liian rankkaa? Kuulin, kun seinäkello löi vielä puoli kahden lyönnin, sen jälkeen olen nukahtanut ja nukuinkin aamuseitsemään. Eino tuli pusuttelemaan, mutta sitten sovimme, ollaan vielä hetki sängyssä. Siinäpä sitten meni unessa vielä yksi tunti. Ihana koira, kun ymmärtää tarpeeni.
Mikä suurenmoinen nautinto olikaan lähteä aamukävelylle koiran kanssa. Aurinko paistoi, linnut liversivät, kukat kukkivat, kesä ei vielä hehku, mutta on vahvasti läsnä. Tällaisina aamuina tuntee olevansa elossa. Nyt on loistava sää kävelyretkelle. Ei ole liian kuuma, ei liian kylmä eikä ole liukasta. Mitä muita tekosyitä sinulla on, ettet saa itseäsi ulkoilemaan?
Vanhat ihmiset kuulemma syövät huonosti. Se on paha, koska juuri meidän pitäisi olla tosi tarkkoja proteiinin ja vitamiinien kanssa. Omaa hapertumista ei voi kokonaan estää, mutta voi sitä hidastaa. Tänään helluntaina aamiaiseni oli hyvä (ei kiistellä makuasioista): Jogurtissa pensasmustikoita, hernerouhetta ja saksanpähkinöitä, teen kanssa hummus-juusto-mansikkaleipä.
Piti itse asiassa kirjoittaa näistä ajatuksista vain päiväkirjaani, mutta sitten istuinkin koneelle. Tähän on myös pari muuta syytä, jotka haluan kertoa. Meitä huijataan kaiken aikaa. Kadulla varastetaan ihmisiltä passit ja rahat (HS), netissä viedään suurempia omaisuuksia, vaikka meitä jatkuvasti varoitetaan. Pankki sulki oman visani, kun olivat havainneet väärinkäytöksiä. Itselläni ei ollut mitään hajua koko jutusta enkä käsittääkseni ole tehnyt edes mitään väärin. Onneksi summat olivat pieniä. Olenpa nyt sitten tehnyt ensimmäisen kerran elämässäni rikosilmoituksen. Tiedä sitten, saanko rahat takaisin.
Viime perjantaina kävelin keskellä päivää Runeberginkadulla, olin menossa kuuntelemaan entisen naapurini Satu Pihlajan väitöstilaisuutta. Pysähdyin toviksi katsomaan vaatekaupan ikkunaa, kun selkäni takana melkein korvani vieressä mies huusi tosi kovaa: Mummo. Kuole.
Huutaja oli nuorehko mies, joka jatkoi matkaansa ja samalla huuteli muillekin. Pelästyin enemmän ääntä kuin sanoja. Kokemus ei ollut kiva, mutta se hävisi mielestäni, kun oli ilo seurata miten hienosti Satu suoriutui keskustelussa opponentin kanssa.
Onhan se niin toinen maailma. Niin sivistynyt, niin akateemisia perinteitä täynnä. Siellä ei mummoille huudella rumia.
