Voi Ryhmäteatteri minkä teit! Susanna Kuparisen ohjaama Eduskunta II kesti yli kolme tuntia. Välillä se oli pelkkää huutoa paitsi toisella puoliskolla, jossa hitaan laahaavalla nuotilla kerrottiin Finnairin kaupoista ja kytkennöistä veroparatiiseihin. Tunti tätä asiaa tällä tavalla oli kyllä ihan liikaa.
Satiiriksihan tämä näytelmä oli tarkoitettu, satiiriksi veljeskuntien Suomesta, mutta miksi se piti tehdä niin ilkeällä otteella? Niin hirveän ylimielisellä sävyllä. Pienessä maassamme "veljet" tuntevat toisensa, se on tiedetty. Hyvän satiirin ainekset olivat siis olemassa jo siinä miten kaikki on limittynyt kaikkeen. Paljon oli myös tehty työtä taustamateriaalin hakemisessa. Pöytäkirjat ja muut vastaavat ovat hyviä lähteitä, mutta entäpä sitten nimettönä pysyneet syväkurkut. Uskoako niihin vai ei. Nehän voivat olla, jos eivät tekaistuja, niin ainakin sopivalla tavalla väritettyjä.
Tässä näytelmässä ketään ei kehuttu poliitikkoja, ei yritysmaailman johtajia, ei järjestöjä. Kenellekään ei annettu hyvää palautetta. No jaa, Lasse Laatusesta luotiin ensin kielteinen kuva, on pöydällä tanssimista ja kaikkea, mutta lopuksi sitten Laatusenkin annettin melkein itkeä lasten puolesta. Ei mennyt perille, miksi tällainen loppu. Haluttiinko tällä kertoa, ettei kukaan ole täysin paha?
Dokumentteihin pohjautuvaa satiiria ei varmaan ole helppoa tehdä, mutta kai siinäkin on valintoja.
En alkuunkaan tykkää, kun ihmisiä halvennetaan. Tässä tapauksessa vielä, kun satun tuntemaan joitain haukuttuja ja kun satun tietämään, kuinka paljon töitä on tehty ja miten paljon juuri nämä ihmiset ovat tehneet. Olisi kai pitänyt osata katsoa näytelmää ulkopuolisena. Siihen en pystynyt, joten taputukseni olivat hyvin laimeat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti