12.8.2017 Charlottesvillen
mielenosoitus
Tuhansien äärioikeistolaisten mielenosoituksessa käytettiin
kovaa kieltä: ”Juutalaiset eivät korvaa meitä. Tämä on käännekohta. Otamme
maamme takaisin, toteutamme Trumpin lupaukset, sanoi entinen Ku Klux Klaanin
johtaja. Äänestimme häntä, koska hän
lupasi maamme takaisin. Verta ja maata." Mielenosoituksessa
tapahtui
kuolemaan johtanut yliajo ja useita loukkaantui.
Trump tuomitsi törkeän vihan, rasismin ja väkivallan, jota hän
sanoi esiintyvän molemmilla puolilla. Trumpille ryöppysi kovaa kritiikkiä, koska hän ei selkeästi tuominnut äärinationalisteja.
22.8.2017 Phoenix,
Arizonan osavaltio
Ei Trumpille! Ei KKK:lle! Ei fasistien USA:lle.
Phoenixissa tuhannet ihmiset ovat mielenosoituksessa
sanomassa Trumpille mitä he ajattelevat.
Myös Trump on paikalla. Hän seisoo
kannattajiensa edessä, joita on myös tuhansia.
Trump on omiensa joukossa ja sen huomaa kaikesta siitä miten
ja mitä hän sanoo.
Näin:
Hienoa, jos
kamerat näyttäisivät tämän uskomattoman väkijoukon. Se on aivan uskomaton. Liikkeemme on
rakennettu rakkaudelle. Olemme amerikkalaisia ja asetamme USA:n etusijalle. Charlottesvillen tapahtumat iskivät Amerikan
ytimeen.
Mutta epärehellinen media, nuo ihmiset tuolla
kameroineen… (hän osoittaa lehtimiehiä
ja kameroita). Sitten Trump vaikenee ja odottaa yleisön reaktiota ja saa
suosiota).
Trump
jatkaa: He eivät kerro tosiasioita. He
eivät halua raportoida siitä, että tuomitsin uusnatsit, valkoisen ääriliikkeen
ja KKK:n vahvasti. Ainoa joka tarjoaa
näille viharyhmille oman alustan, on media valeuutisineen.
Lehden jutut
olettaa tosiksi. The New York Times on surkea. Luulisi, että hekin haluavat tehdä maastamme taas suuren. Mutta he
eivät halua.
Sairasta väkeä. Vihaatte presidenttiämme.
Sairasta. Millaisia amerikkalaisia
olette? (yleisö solvaa toimittajia).
Ja Trump hymyilee itsetyytyväisenä, osoittaa lehtiaitiota
kädellään ja sanoo:
Katsokaa, he pistävät kameransa pois päältä. Menkää vain
kotiin. Menkää hittoon.
Valeuutiset. Teemme maastamme jälleen
turvallisen. Ja teemme maastamme jälleen suuren. Kiitos, Arizona.
Vuosi The New York
Timesin toimituksessa
Lehdestä, sen yhdestä vuodesta, on tehty aivan erinomainen
dokumentti. Se kertoo toimittajien hektisestä
työstä, kaikista niistä valinnoista, joita he joutuvat päivittäin tekemään. Ja
lehtitalojen välisestä kilpailusta. On oltava ensimmäinen, joka saa uutisen
julki. Dokumentti lähtee liikkeelle
Trumpin virkaanastujaispäivästä ja seuraa ja kuvaa koko vuoden presidentin
tekemisiä ja sanomisia. Lehti nostaa esiin Trumpin totuutta vääristelevänä,
varsin narsistisena henkilönä. Tutkiva journalismi saa nopeasti Trumpin vihat
päälleen, mutta Trumpin suhde mediaan on kaiken kaikkiaan vaikea.
Dokumentissa näytetään edellä kuvatut mielenosoitukset. Molemmat ovat
hyytävää katsottavaa.
Miten on mahdollista, että osa ihmisistä edelleen uskoo
Trumpiin? Ehkä vanha totuus pätee, että kun jotain asiaa hokee ja hokee,
ihmiset alkavat uskoa siihen.
Juha Itkonen vieraili maassa ennen Trumpin valintaa ja myös
hänen tultua valituksi. Itkonen
kirjoitti matkoistaan aivan lukukelpoisen kirjan. Hänelle käy kuin Hesarin loistaville
toimittajille Laura ja Saska Saarikoskelle. He kaikki joutuvat jossain
vaiheessa tunnustamaan, että Trump taitaa sittenkin voittaa. Ja he olivat
silloin yhtä hämmentyneitä kuin näyttävät olevan tänäänkin. Voiko olla todellista, että tätä kaikkea
tapahtuu juuri Yhdysvalloissa.
Kuinka usein onkaan jo sanottu, tällaista ei ole koskaan
tapahtunut Valkoisessa talossa. Tai
ettei presidentti kerta kaikkiaan voi toimia näin. Tällaista tapahtuu ja
Trumpin presidenttiys on ihan jotain muuta kuin ennen. Myös jatkossa, uskon.
Itkosen kertoo kirjassaan juttutuokiosta Trumpia kannattavan
naisen kanssa. Nainen sanoo, ettei hän luota valtioon. Ei halua valtion kasvattavan rooliaan ja
rajoittavan hänen valinnanvapauttaan.
Itkonen sanoo (tai ainakin ajattelee), että kannattaisi ehkä vähän
luottaa, sillä jos ei luota lainkaan, kaikki romahtaa. Luottamuksensa
menettänyt on valmis liittymään mihin joukkoon tahansa. Valtio on monille
kirosana mutta Amerikka ei. Kuitenkin kauppasotaa
käy valtio, esimerkiksi.
Nainen kysyy, millaista siellä on, Euroopassa. Onko siellä
isoja kaupunkeja? Vai enimmäkseen maaseutua? Amerikan ulkopuolinen maailma
näyttäytyy keskivertokansalaiselle vaarallisena vieraana planeettana, uhkana
amerikkalaisille ja heidän turvallisuudelleen. Amerikkalaiset tiedotusvälineet eivät kovin
paljon muusta maailmasta kerro. Valkoiset ajattelevat edelleen, että Amerikka
kuuluu vain valkoisille. Siksi Obama oli heille kauhistus.
Trump julistaa että heidän vihollisiaan ovat toiset köyhät,
tummaihoiset ja latinot. Todellisia ongelmia ovat tuloerot, sosiaaliturvan
puute ja rikkauden koko ajan tapahtuva keskittyminen yhä harvempien käsiin.
Näin siis Itkonen.
Trumpilla on nyt ollut kaksi huipputapaamista, molemmat vain
tulkkien kanssa. Niistä ei siis ole tehty muistiinpanoja, ei pidetty
pöytäkirjaa. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että sanaa vastaan on sanaa. Näin voi Trump (myös Putin) väittää
jälkeenpäin sovituksi mitä tahansa.
Ehkei ollut tarkoituskaan saada mitään muuta aikaiseksi kuin näytelmä. Ja varsin kallis sellainen.
Jos tapaamisen piti lisätä ihmisten luottamusta siihen, että
nämä suurien maiden valtiaat hoitavat asiat, ei tainnut käydä näin. Miten Trump ja Putin voisivatkaan lisätä luottamusta, kun he eivät voi luottaa
toisiinsa. Trump ajaa oman maansa etua ja tahtoo Amerikan suureksi jälleen. Ja
mitä muuta Putinkaan tahtoo kuin hyvää Venäjälle. Joku kirjoitti, että on
tainnut molemmilta presidenteiltä hävitä ymmärrys siitä, mikä heidän maittensa etu oikeastaan
olisi.
Voisiko Helsingin tapahtuman seurauksena jokin muuttua? Saska Saarikoski twiittasi, että ”Trump on selvinnyt
haarakourimisesta, sotasankarin herjaamisesta ja monesta muusta – miksi Helsinki
olisi poikkeus? Siksi, että Trumpin tukijat eivät pahastu törkeydestä, kunhan
Trump näyttää vahvalta. Mutta Helsingissä Trump näytti heikolta.”
