Vuosi The New York Timesin toimituksessa

12.8.2017 Charlottesvillen mielenosoitus

Tuhansien äärioikeistolaisten mielenosoituksessa käytettiin kovaa kieltä: ”Juutalaiset eivät korvaa meitä. Tämä on käännekohta. Otamme maamme takaisin, toteutamme Trumpin lupaukset, sanoi entinen Ku Klux Klaanin johtaja.  Äänestimme häntä, koska hän lupasi maamme takaisin. Verta ja maata." Mielenosoituksessa tapahtui kuolemaan johtanut yliajo ja useita loukkaantui.

Trump tuomitsi  törkeän vihan, rasismin ja väkivallan, jota hän sanoi esiintyvän molemmilla puolilla. Trumpille ryöppysi kovaa kritiikkiä, koska hän ei selkeästi tuominnut äärinationalisteja.

22.8.2017 Phoenix, Arizonan osavaltio

Ei Trumpille! Ei KKK:lle! Ei fasistien USA:lle.

Phoenixissa tuhannet ihmiset ovat mielenosoituksessa sanomassa Trumpille mitä he ajattelevat. 

Myös Trump on paikalla. Hän seisoo kannattajiensa edessä, joita on myös tuhansia.

Trump on omiensa joukossa ja sen huomaa kaikesta siitä miten ja mitä hän sanoo. 

Näin:

Hienoa, jos kamerat näyttäisivät tämän uskomattoman väkijoukon. Se on aivan uskomaton. Liikkeemme on rakennettu rakkaudelle. Olemme amerikkalaisia ja asetamme USA:n etusijalle. Charlottesvillen tapahtumat iskivät Amerikan ytimeen.

Mutta epärehellinen media, nuo ihmiset tuolla kameroineen…  (hän osoittaa lehtimiehiä ja kameroita). Sitten Trump vaikenee ja odottaa yleisön reaktiota ja saa suosiota).

Trump jatkaa: He eivät kerro tosiasioita. He eivät halua raportoida siitä, että tuomitsin uusnatsit, valkoisen ääriliikkeen ja KKK:n vahvasti.  Ainoa joka tarjoaa näille viharyhmille oman alustan, on media valeuutisineen.

Lehden jutut olettaa tosiksi. The New York Times on surkea. Luulisi, että hekin haluavat tehdä maastamme taas suuren. Mutta he eivät halua.

Sairasta väkeä. Vihaatte presidenttiämme. Sairasta.  Millaisia amerikkalaisia olette? (yleisö solvaa toimittajia).

Ja Trump hymyilee itsetyytyväisenä, osoittaa lehtiaitiota kädellään ja sanoo:

 Katsokaa, he pistävät kameransa pois päältä. Menkää vain kotiin.  Menkää hittoon. Valeuutiset.  Teemme maastamme jälleen turvallisen. Ja teemme maastamme jälleen suuren.  Kiitos, Arizona.

Vuosi The New York Timesin toimituksessa

Lehdestä, sen yhdestä vuodesta, on tehty aivan erinomainen dokumentti.  Se kertoo toimittajien hektisestä työstä, kaikista niistä valinnoista, joita he joutuvat päivittäin tekemään. Ja lehtitalojen välisestä kilpailusta. On oltava ensimmäinen, joka saa uutisen julki.  Dokumentti lähtee liikkeelle Trumpin virkaanastujaispäivästä ja seuraa ja kuvaa koko vuoden presidentin tekemisiä ja sanomisia. Lehti nostaa esiin Trumpin totuutta vääristelevänä, varsin narsistisena henkilönä. Tutkiva journalismi saa nopeasti Trumpin vihat päälleen, mutta Trumpin suhde mediaan on kaiken kaikkiaan vaikea.  

Dokumentissa näytetään edellä kuvatut mielenosoitukset. Molemmat ovat hyytävää katsottavaa.

Miten on mahdollista, että osa ihmisistä edelleen uskoo Trumpiin? Ehkä vanha totuus pätee, että kun jotain asiaa hokee ja hokee, ihmiset alkavat uskoa siihen. 

Juha Itkonen vieraili maassa ennen Trumpin valintaa ja myös hänen tultua valituksi.  Itkonen kirjoitti matkoistaan aivan lukukelpoisen kirjan.  Hänelle käy kuin Hesarin loistaville toimittajille Laura ja Saska Saarikoskelle. He kaikki joutuvat jossain vaiheessa tunnustamaan, että Trump taitaa sittenkin voittaa. Ja he olivat silloin yhtä hämmentyneitä kuin näyttävät olevan tänäänkin. Voiko olla todellista, että tätä kaikkea tapahtuu juuri Yhdysvalloissa.

Kuinka usein onkaan jo sanottu, tällaista ei ole koskaan tapahtunut Valkoisessa talossa. Tai ettei presidentti kerta kaikkiaan voi toimia näin. Tällaista tapahtuu ja Trumpin presidenttiys on ihan jotain muuta kuin ennen. Myös jatkossa, uskon.

Itkosen kertoo kirjassaan juttutuokiosta Trumpia kannattavan naisen kanssa. Nainen sanoo, ettei hän luota valtioon.  Ei halua valtion kasvattavan rooliaan ja rajoittavan hänen valinnanvapauttaan.  Itkonen sanoo (tai ainakin ajattelee), että kannattaisi ehkä vähän luottaa, sillä jos ei luota lainkaan, kaikki romahtaa. Luottamuksensa menettänyt on valmis liittymään mihin joukkoon tahansa. Valtio on monille kirosana mutta Amerikka ei.  Kuitenkin kauppasotaa käy valtio, esimerkiksi.

Nainen kysyy, millaista siellä on, Euroopassa. Onko siellä isoja kaupunkeja? Vai enimmäkseen maaseutua? Amerikan ulkopuolinen maailma näyttäytyy keskivertokansalaiselle vaarallisena vieraana planeettana, uhkana amerikkalaisille ja heidän turvallisuudelleen. Amerikkalaiset tiedotusvälineet eivät kovin paljon muusta maailmasta kerro. Valkoiset ajattelevat edelleen, että Amerikka kuuluu vain valkoisille. Siksi Obama oli heille kauhistus.

Trump julistaa että heidän vihollisiaan ovat toiset köyhät, tummaihoiset ja latinot. Todellisia ongelmia ovat tuloerot, sosiaaliturvan puute ja rikkauden koko ajan tapahtuva keskittyminen yhä harvempien käsiin. Näin siis Itkonen.

Trumpilla on nyt ollut kaksi huipputapaamista, molemmat vain tulkkien kanssa. Niistä ei siis ole tehty muistiinpanoja, ei pidetty pöytäkirjaa. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että sanaa vastaan on sanaa.  Näin voi Trump (myös Putin) väittää jälkeenpäin sovituksi mitä tahansa.  Ehkei ollut tarkoituskaan saada mitään muuta aikaiseksi kuin näytelmä.  Ja varsin kallis sellainen.

Jos tapaamisen piti lisätä ihmisten luottamusta siihen, että nämä suurien maiden valtiaat hoitavat asiat, ei tainnut käydä näin.  Miten Trump ja Putin voisivatkaan  lisätä luottamusta, kun he eivät voi luottaa toisiinsa. Trump ajaa oman maansa etua ja tahtoo Amerikan suureksi jälleen. Ja mitä muuta Putinkaan tahtoo kuin hyvää Venäjälle. Joku kirjoitti, että on tainnut molemmilta presidenteiltä hävitä ymmärrys siitä, mikä heidän maittensa etu oikeastaan

olisi.

Voisiko Helsingin tapahtuman seurauksena jokin muuttua?  Saska Saarikoski twiittasi, että ”Trump on selvinnyt haarakourimisesta, sotasankarin herjaamisesta ja monesta muusta – miksi Helsinki olisi poikkeus? Siksi, että Trumpin tukijat eivät pahastu törkeydestä, kunhan Trump näyttää vahvalta. Mutta Helsingissä Trump näytti heikolta.”