Jalavan Mari ei luovuta, tappakaa vaikka

 Venäjää ei voi ymmärtää järjellä, siihen voi vain uskoa, kirjoitti runoilija Fjofor Tjuttsev 1860-luvulla.

 Mitä runoilija tänään kirjoittaisi?  Edelleenkään Venäjää ei voi ymmärtää järjellä, mutta ei siihen voi uskoakaan.  Ehkä olisi oikeampaa sanoa, että venäläisiä vallanpitäjiä ei voi ymmärtää eikä heihin uskoa. Se on nähty.  Sen sijaan venäläisen ihmisen itsensä on uskottava, jotta hän voi elää arkeaan, elämäänsä.Kun Stalin oli vallassa ja kun Putin nyt käyttää häikäilemättömästi valtaansa, oli ja on ihmisen arvo kovin vähäinen.  Vallanhimon paljaat kasvot ovat rumat.

 Sotaa on jatkunut jo kuukauden. Vaikka en aina haluaisi, seuraan aika intensiivisesti uutisia Ukrainasta.  Vielä en ole niihin turtunut ja vielä ne koskettavat varmasti myös siksi, että sodan lopputuloksella on niin suuri merkitys myös meille suomalaisille.

Sain Stalinin ajan maailman vastaani, kun kävin katsomassa näytelmän ” Marian tunnustus-muistokirjoitus hevoselle”. En tiedä, milloin tämän näytelmän harjoitukset ovat alkaneet, mutta tuskin kukaan tekijöistä on osannut arvata millaiseen ajankohtaan esitykset osuvat.  Aivan hurja yhteensattuma. 

Näytelmä on yksi niistä niin monista Stalinin ajan vainojen uhrien kertomuksista.  Hanna Kirjavainen on kirjoittanut fiktiivisen tarinan inkerinsuomalaisen Mari Jalavan kohtalosta. Se perustuu petroskoilaisen uskonsoturin Maria Kajavan elämänkertaan. Hän puolusti luterilaista uskontoaan aikana, jolloin se oli rikollista.  Seuraamukset olivat sen mukaiset.  Hänet vietiin Siperiaan, hän menetti miehensä ja kaksi lastaan. Niin kuin niin monille tapahtui Stalinin aikana. 

Ajattelin, että näytelmän seuraaminen voi tuntua ahdistavalta, kun koko ajan on mielessä kaikki se mitä tapahtuu Ukrainassa.  Marian tunnustus ei todellakaan ole komedia, siinä on paljon pahaa niin kuin vain voi olla silloin, kun ihmistä nöyryytetään ja alistetaan ja kun hänellä ei ole mitään arvoa ihmisenä. Jollain kummalla tavalla esitys ei kuitenkaan ole täysin synkkä, ja antaahan se lopuksi myös toivoa.

 Kiitän ja kumarran teatterille ja esityksen tekijöille.  ”Marian tunnustus” tarrasi kiinni, kosketti ja ajatteluttaa edelleen.  Ella Pyhällön Mari on hienoa, vahvaa näyttelijäntyötä.  Taas kerran.  Ella vie taitavasti katsojan Marin eri mielentiloihin, suruun ja vihaan, mutta myös leikkiin ja hyviin hetkiin.  Jalavan Mari ei luovuta, tappakaa vaikka.  Siinä oli hänen voimansa. Niin sanovat myös monet ukrainalaiset tänään. 

Vaikka aika on juuri nyt mitä on, tämäkin näytelmä vahvistaa uskoa vapaan elämänmuodon tärkeydestä.  Tai ehkä juuri siksi, että aika on mitä on.  Tärkeä näytelmä.

 Teatteri  Avoimissa Ovissa esitetään näytelmää ”Marian tunnustus – muistokirjoitus hevoselle” vielä ainakin huhti-toukokuussa. Pääroolissa Ella Pyhältö ja tärkeässä toisessa roolissa Outi Pulkkinen.   Ohjaus on Hanna Kirjavaisen.