Vanheneminen on kummallinen asia. Vuosi vuoden jälkeen kaikki vain löystyy ja valuu eikä sitä kehitystä pysäytä mikään. Mutta mieli ei tunnu ruumiin myötä vanhenevan ollenkaan tasatahtia. Onko siis niin, että ellei tunne olevansa vanha, silloin ei ole? Näin vähän ajattelen. Se on sikäli tärkeä asia - siis tämä mieli - että se antaa tilaa uusille asioille ja kokemuksille. Eli et pistä elämässäsi jarruvaihdetta päälle, vaan pikemminkin annat mennä vapaalla. Ei se tietenkään kovin ohjattua menoa ole, mutta tarviiko sen nyt enää sitä ollankaan. Onhan tässä elämässä ennättänyut saada ohjausta ja määräyksiä aivan riittävästi.
Monille ikääntyminen on merkinnyt suoranaista vapautumista. Mahdollisuutta tehdä mitä on aina halunnut, kun esteenä ei esimerkiksi ole oman ajan puute. Voi myös käydä toisinkin eli laiskuus valtaa mielen ja täyttää ruumiin. Kun elämisen vaihtoehdoksi jää erakoituminen television ääreen, voi olla, ettei pian osaakaan lähteä minnekään. Mikään ei estä, mutta kun ei haluta. Mieli ei käske eikä ruumis kehota.
Eläkeläisen päiväthän sujuvat joutuun. Joko se johtuu siitä, että teemme kaiken vähän kuin hidastetusti tai sitten siitä, että mikäs kiire minulla on, mitä tässä hosumaan. Kesken siivoamisen voi lukea vaikka dekkaria tai katsoa filmin. Onnistuu muuten minulta. Enkä tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa ja eipä ole äiti enää huomauttelemassa. Olen varmaan enemmän koti-ihminen kuin kaiken aikaa menossa oleva. Ainakin valitsen hyvin tarkoin, mitä haluan tehdä ja mihin mennä.
Ystäväni Peiposen Irma on iät ajat kuulunut niin sanottujen kultturihullujen joukkoon. Ei mikään ihme, sen verran taiteellisuutta naisessa on jo valmiiksi, joten iän myötä kulttuurin tekeminen ja kokeminen on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Kysyin Irmalta, mitä kaikkea hän viikon aikana tekee. Ihan esimerkiksi meille kaikille, haluan kertoa, mitä kaikkea voi noin seitsemänkymppinen tehdä.
Irma ottaa viikottain soittotunteja ja laulutunteja. Vimeksi hän sanoi, että tarvitsee harjoitusta myös korkeitten äänien kanssa. Eikä varmaan mene viikkoa, ettei hän kävisi kuuntelemassa konserttia tai katsomassa teatteria tai tanssiesityksiä. Joskus näitä sitten sattuu viikolle useampia, kun Helsingissä kulttuuritarjonta on laajaa ja laadukasta. Ja tietysti Irma myös jumppaa ja hiihtää. Ainakin tätä.
Hän on n aktiivi Helsingin Humanistiyhdistyksessä ja kun on poliittsen pistoksen aikanaan saanut, hän ei ole voinut olla sekaantumatta lähidemokratiaproojektiin. Ja vielä Irman ohjelmassa on mummoilupäivä ja kuuden viikon välein yhteisötalon, jossa asuu, soppa- ja siivousviikosta vastaaminen. Esimerkiksi. Hengästyttävä nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti