sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Murhat ja pahuus kiehtovat

Olen kohtuullisen vähän televisiota katseleva, vaikka en tosin tiedä, mitä on kohtuullisuus.  Ainakin alkoholin juomisessa sanotaan kohtuullisen määrän olevan aina liian vähän.  Katson televisiosta pääsääntöisesti noin yhdet uutiset päivässä ja A -studion tapaiset lähetykset, jos niiden aihe on kiinnostava. Ja nauhoitan filmejä.

Muutamat murhasarjat jaksavat kiinnostaa, vaikka tanskalainen Rikos saisikin jo loppua. Olen katsonut sitä syyskuusta lähtien kerran viikossa, alkaa olla jo mitta täysi.  Onneksi Midsummerin murhatutkimukset alkoivat uusillla jaksoilla, niitä voi katsoa yöuniaan menettämättä.

Sillä yöunet menevät, jos katson vähänkään jännittäviä juttuja kymmenen jälkeen illalla.  Vaikka en pelkää, että tänne tupaani kukaan tunkeutuu veitsen kanssa, niin päässäni takuuvarmasti alkaisi surfata kaikenlaista ja uni antaisi odottaa tuloaan. Psykonkin nauhoitin ja odotan vain sopivan kirkasta iltapäivää, jolloin voin sen katsoa. Olen nähnyt filmin ja muistan, miten suihkukohtaus sai minut tuolista ylös ja kirkaisemaan kovaa. Eipä ole minkäänlainen Huuliharppukostaja saanut moista käytöstä aikaan.


On niitä painajaisia nähty ennenkin. Kävin Kansallisteatterissa katsomassa Frankestainin. Se oli ihan siisti näytelmä, jäntevästi toteutettu. Mutta enpä tiennyt, että idean  näytelmään oli kehittänyt vain 18 vuotias Mary Shelley. Silloin 1800 -luvulla ei ollut televisioita, vaan silloin ihmiset viihdyttivät toisiaan kehittelemällä  kauhutarinoita.  Tällaisen varmaankin kynttilänvalossa tapahtuneen illan  jälkeen Mary näki painajaisen, josta kehittyi Frankestainin hirviö. Ihmisten oli vaikea uskoa, että naisen mielikuvitus voi tuottaa noin pahan tarinan.


Dowton Abbyn katsoin, vaikka siinä ei ketään murhattukaan. Mutta en pitänyt, en ollenkaan siitä, ettei  käsikirjoittajalla ollut mitään tajua, mitä katselijoille saa tehdä ja mitä ei.  Sarjan hurmaavin mies, jolla oli jo ollut riittävän vaikeaa, kuolee elämänsä onnellisemmalla hetkellä. Ja sarja jatkuu vasta syksyllä.  En tiedä, viitsinkö katsoa. Tuollaista lopetusta ei saisi tehdä millekään sarjalle. Oli paha olo monta päivää. Sehän on vain fiktiota, totta, mutta eihän se eläytymistä estä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti