Oli aika, jolloin naisella ei ollut minkäänlaisia oikeuksia. Me emme voineet äänestää emmekä sopia omista asioistamme. Me olimme isiemme ja aviopuolisoidemme määrättävissä ja hallittavissa. Meillä ei ollut oikeutta omaan ruumiiseemme eikä edes lapsiimme. Mies määräsi aivan kaikesta. Sellaisessa elämässä ei naisella ollut suuriakaan mahdollisuuksia kasvaa itsetunnoltaan vahvaksi ihmiseksi, joka pystyisi ottamaan oman tilansa, hallitsemaan omaa elämäänsä.
Monet asiat ovat muuttuneet. Tänään me naiset tiedämme oikeutemme, mutta on eri asia, käytämmekö oikeuksiamme. Olemmeko rohkeita pitämään puoliamme, uskallammeko sanoa mitä ajattelemme vai vaikenemmeko, olemme kilttejä, jotta muilla olisi hyvä olla?
Kävin katsomassa Maria Jotunin näytelmän Huojuva talo, joka menee teatteri Avoimissa Ovissa. Muistissani on vieläkin Sara Paavolaisen ja Kari Heiskasen toisiaan rääkkäävä aviopari. Se oli niin pahaa taistelua, että minulla oli pieni kynnys mennä katsomaan millainen tämä näytelmä on. Olihan se paha, mutta siinä oli myös valoisia hetkiä, jotka katkaisivat "kidutuksen".
Näytelmä sai taas kerran miettimään kysymystä, miksi kaikki on niin totta myös tänään eikä vain 1920 -luvulla tai vain köyhien keskuudessa? Naiset ja lapset hakeutuvat edelleen turvakoteihin turvaan väkivallalta. Mikä saa meidät ihmiset nitistämään toisiamme? Pirkko Lahti sanoo teatterin esitteessä, että kysymys on myös ihmisten terveestä itsetunnosta. Niin varmasti onkin mitä suurimmassa määrin. Hyvän itsetunnon omaavan ihmisen ei tarvitse toista ihmistä nöyryyttämällä osoittaa omaa paremmuuttaan. Hänen ei tarvitse ilkeillä eikä saada toista tuntemaan olevansa "ei mitään".
Suomalaisista on sanottu, että me emme osaa riidellä. Emme osaa tai emme uskalla osoittaa vihan tunteita. Ja kun niitä sitten osoitamme, loukkaamme toisiamme ensin sanoilla, lopulta ehkä vielä lyömällä. Miten tähän voidaan koskaan saada muutosta aikaan, ainakaan sitä ei saada vaikenemalla. Kirjahyllyssäni on useita feministisiä lukukirjoja naisille ja naisista, mutta eipä niissä juuri perheväkivaltaa käsitellä.
Pahaan vastaaminen pahalla ei auta, mutta ei siihen auta oma alistuminenkaan. Emme enää elä 1800 -luvulla, mutta silti meillä on vaikeuksia pitää puoliamme, taistella vastaan, kun meitä loukataan ja satutetaan.
Ella Pyhältö ja Jukka Pitkänen olivat rooleissaan loistavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti