Helsinki elämää täynnä

Eipä ollut viikonloppu ainakaan Helsingissä mollivoittoinen, sillä niin paljon iloa ja meininkiä oli kaupungissamme. Aurinkoinen, lämmin sää antoi siihen oman lisänsä.

Sunnuntain ravintolapäivä toi kaduille oman kuhinansa. Karhupuistossa oli sellainen meno päällä, että olisin voinut kuvitella olevani italialaisella piazzalla (paitsi ettei siellä ole näin hienoa ravintolapäivää). Oli mukava kulkea kaiken keskellä ja herkutella tuoksuilla. Etnistä ruokaa oli tarjolla paljon, mutta grillimakkaran hajua en nenääni saanut vaan enpä sitä kaivannutkaan.

Naapuritalossa asuva ja vähitellen hyvänpäivän tutuksi tullut intialaisperhe osallistui myös ravintolapäivään valmistamalla intialaisia ruokia. He olivat laittaneet talonsa oveen ilmoituksen, jossa luki näin: emme pyydä teitä syömään kasvisruokia mutta pyydämme teitä rakastamaan elämää.

Ja he pyysivät jakamaan tietoa, että ruokaa tarvitsevien köyhien ei tarvitse maksaa mitään. En tiedä, kiersikö sana, kävikö heillä syömässä myös ei maksavia ihmisiä. Tarjolla ollut jogurtti, jännittävä "maito", maustettu riisi ja mitähän se yksi ruoka olikaan, olivat hyviä. Jäi hyvä maku, hyvä mieli.

Kun asuu tällaisessa "naapurilta saa aina apua" -kerrostalossa, päättyi ravintolapäivä takapihallamme siihen, että saimme pihallaolijat kaikki mustikkakukkoa jäätelöllä.  Helppoako tässä on rakastaa elämä, kun naapurin leipomisinnostus saa suun makeaksi.

Millaisen aurinkopistoksen lienevät saaneen ne anarkistit ja muut jotka valtasivat lauantaina pätkän Lönnrotinkatua.  Valinta oli sikäli oivallinen, ettei se tainnut häiritä ketään, koska erityisesti Helsinki Marathonin takia tapahtui niin paljon kaikkialla muualla.  Ihan rauhallisesti ihmiset kadunpätkällä istuivat, aurinko paistoi, musiikki soi ja polisiit takasivat turvallisuuden. En silti jäänyt joukon jatkoksi. Vähän ihmettelin, pitikö myös jalkakäytävät valloittaa, jos oli tarkoitus protestoida autoilua vastaan.