lauantai 26. syyskuuta 2015

"Hyvästi Afrikka"

Sanotaan, että matkailu avartaa. En taida uskoa tuota väitettä enää todeksi. Suomalaiset ovat viime vuosikymmeninä lomamatkailleet vähän kaikkialla maailmassa. Olisi sen uskonut - ainakin olisi voinut toivoa - avaavan ihmisten silmät sille, että me kaikki olemme ihmisiä. Teemme töitä, kasvatamme lapsiamme, itkemme ja iloitsemme. Niin ei näytä käyneen.

Olosuhteet vain voivat olla kovin erilaiset. Toiset elävät lämpimissä maissa, osa elää sodan ja väkivallan keskellä, osa asuu hökkeleissä, osa pakolaisleirien teltoissa. Kaikki kuitenkin ihmisiä unelmineen. Saattaa olla, ettei kaikilla ole enää voimia edes unelmoida paremmasta. Vuonna 1974 olin lomamatkalla Libanonissa, Beirutissa. Bussin ikkunasta näin ensimmäiset pakolaisleirit, jotka ovat siellä edelleen. En ihmettele, mistä väkivalta sikiää.

Mistä lienee Klu Klux Klanin naamioasuun pukeutunut ihminen hakenut ymmärryksensä ihmisistä ja maailmasta, lieneekö edes tiennyt kuinka väkivaltaista ja pimeässä toimivaa maailmaa hän edusti. Suomalainen! Pysähtyisipä edes hetkeksi miettimään, miltä itsestä tuntuisi, jos omalla ovella seisoisi ihmisiä naamarit päässä, näkyvissä vain vihaa uhkuvat silmät.


Katsoin Iiris Härmän dokumentin "Hyvästi Afikka", joka kertoo vahvasta ja suorapuheisesta suomalaisesta lääkäristä Riitta Kujalasta ja ugandalaisesta Catherine Othienosta. Elokuva on tarina ystävyydestä ja voimaantumisesta. Uganda on maa, jossa miehet päättävät kaikesta. Tietysti myös miehet kuvittelevat tietävänsä kaiken. Niinpä sitten  lapsia syntyy perheisiin lukuisasti, kun minkäänlaista sukupuolikasvatusta ei ole. Perhesuunnittelu ei voi onnistua vain naisten kautta, vaan siihen tarvitaan myös miehiä. Se on myös tie, jolla naisia autetaan nousemaan köyhyydestä.

Riitta ja hänen ystävänsä Kata (Catherine) COFCAWE -järjestön kautta kouluttivat naisia ja miehiä perhesuunnittelussa. Koska, niin kuin 27 vuotta Ugandansa asunut Riitta Kujala sanoi, epätasa-arvo aiheuttaa köyhyyttä.  Uganda on yksi kohdemaa Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön toiminnassa. Nyt tämä näyttää loppuvan, kun hallitus leikkaa  rajusti kehitysapua.

Ugandan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on voimakkaan kielteinen.  Dokumentti kertoo hienosti myös tästä ja siitä, miten korruptoituneessa maassa pyritään kaikin tavoin estämään muutos. Mutta naisissa asuu viisaus. He oivaltavat sen tärkeimmän - tyttärille on äitien puhuttava. Hyvästi Afrikka -dokumentin voi vielä katsoa YleAreenasta.

Riitta ja Kata asuivat useita vuosia yhteistaloudessa. He olivat hyviä ystäviä. Vahvoja tunteita herättäneestä dokumentista piirtyy mieleeni ihanasti rauhoittava kuva: Riitta istuu kuistilla lukeamassa, ilta on valokehän ulkopuolella syvän pimeä, Kata tanssii rytmisesti musiikin tahdissa.

Ystävyys ei katso ihonväriä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti