Sanasta ja sen vapaudesta

Enää ei tarvitse kehua vain Angela Merkeriä, koska presidentti Niinistökin tuli lopulta esille. Hän kehotti hillitsemään asenteita ja tunteita. Niinpä. Tunteitaan ihminen voi todella hallita. Jos haluaa eikä ole sattumalta pudonnut lapsena päälleen.  Keitä  lienevät ne, jotka näyttävät suorastaan hillittömästi levittävän painetunnäköisiä ja hyvällä suomen kielellä kirjoitettuja ilmoituksia kaikesta siitä pahasta mitä maahamme muuttaneet ovat tehneet ja tulevat tekemään. Näyttää olevan hyvin ohjattua toimintaa. Vai miten ilmoituksia yhtäkkiä ilmaantuu roskiksien kylkeen niin kaupungeissa kuin maaseudullakin? Tarkoituksenmukaista vastakkainasettelua.

Hesarin Nyt -liite sulki pariksi viikoksi keskustelu- ja kommentointipalstansa. Kauan ovat antaneetkin älämölön jatkua. Olen jonkun kerran kurkannut kolumnien kommentointeja, mutta enpä niitä enää edes vilkaise. Onkohan niillä paljon lukijoita?  Mitä ihmeen mielihyvää ihminen voi saada toisen mollauksesta? Jos möläyttelijöitä jotenkin haluaisi edes yrittää ymmärtää, niin onko kyseessä lapsenomainen uhittelu: kun kerrankin saan sanoa julkisesti mitä ajattelen. Somesta emme enää pääse eroon eikä tarvitse päästäkään, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Hyvä kun tänään puhutaan ja kirjoitetaan siitä, mitä sananvapaus tarkoittaaa. Vapaus ja vastuu limittyvät toisiinsa. Aina.

Kun Immonen -kohu oli kuumimmillaan, päivittivät jotkut verkossa seuraamani ihmiset, miten he ovat poistaneet seuraajistaan rasistiksi osoittautuneet. Saman teen minä - siis olen tehnyt - sillä en halua kauttani levitettävän yhtäkään rasistista kirjoitusta.

En itse ole somessa kovin aktiivinen. Facebook -päivityksiä teen aika harvoin ja twitterissäkin seuraan enemmän muiden kommentteja kuin itse kommentoin. Mutta  enää en luopuisi verkkokeskusteluista. En luopuisi löytämistäni ryhmistä, joissa käydään hetkittäin hyvääkin yhteiskunnallista keskustelua.
Ei ole aivan yksinkertaista pysyä tämän päivän menossa mukana. Siihen ei riitä, että seuraat lehteä tai kahta. Jotta asiat avautuisivat vähän laajemmin, tarvitsen erilaisia näkökulmia. Kun keskustelukavereita ei minua kiinnostavista aiheista ole aina saatavilla, antavat ryhmissä esille tulevat kommentit lisävalaistusta. Pitäisi ehkä vielä hakea muutama "opettavainen" ryhmä lisää, mutta huoleni on se, että pelkään somen vievän liikaa aikaa kirjojen lukemiselta. Ja sitä taas en halua.