sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Slava! pitäisi ihan jokaisen käydä kokemassa

Slavaa ei olisi koskaan voitu esittää moskovalaisessa Taganka -teatterissa.

Tämä oli ensimmäinen ajatus näytelmän nähtyäni. Ensi-ilta oli viime helmikuussa, juuri silloin kun Ukraina, Krim ja Venäjä hallitsivat uutisotsikoita. Silloin en halunnut nähdä koko Slavaa, en halunnut lisää Venäjän aiheuttamaa tuskaa ja epätoivoa. Sitä paitsi näytelmän käsikirjoittaja on Pirkko Saisio. Se sai vielä lisää kielteisiä ajatuksia. Kyllä sen arvaa millä otteella vanha kommunisti maata käsittelee. En jaksa.

Onneksi nyt sain heti syksyn alussa karistettua osan ennakkoluuloistani ja kävin nauttimassa Slavan esityksen. Sillä totta, joka hetki oli pelkkää nautintoa. Komeaa musiikkiteatteria. Uskaltaisinko sanoa, meillä aivan ainutlaatuista. Näytelmässä stemmaa kaikki: teksti, ohjaus, näyttelijät. Ja tietysti itse musiikki ja laulut. Kokonaisuus oli ihanaa, vapauttavaa tunteiden myrskyä laidasta laitaan.

Eikä ehkä kukaan muu kuin juuri Pirkko Saisio olisi pystynyt luomaan Slavan tekstiä, koko sen ideaa. Hän on sekä lukenut historiansa että elänyt sen. Mutta tarvitaann hurjaa nyanssien tajua, että osaa kaiken limittää tähän päivään. Rohkeasti ja paljastavasti. Komediaahan kaikki tietysti oli, mutta silti: pitääkö pelätä Venäjää, tulevatko ne tankit rajallemme, palavatko kirjaroviot taas.

Kansallisteatterin näyttämöllä onnistuvat kaikki. Obeda ja Popeda, nuo hyvässä lihassa olevat Puntti Valtonen ja Juhani Muje ovat kuin tehdyt rooliinsa. Suurimmat herkut näyttämöllä tarjosi Timo Tuomisen esittämä Volodja, jo ulkoisesti niin Putinia kuin olla voi.  Se oli monella tapaa aivan uskomaton suoritus ihan fyysisestikin. Volodjan Putinissa ei ollut yhtään sympaattista hetkeä. Raakaa johtajuutta, uhoamista, ihmisten hyväksikäyttöä.

Tiina Weckströmin Julija Tee oli toinen vaikuttava suoritus. Vaikka kaikki onkin vain mielikuvaa, siitä huolimatta, tottahan tämäkin "näköispatsas" oli. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi kuullut Weckströmin laulavan. Eipä ole vuodet tehoa naiselta vieneet ja tanssinumerotkin sujuivat hienosti.

Näytelmän musiikki on Jussi Tuurnan. Hän sanoo käsikirjoituksessa näytelmästä:
"Minulle Slava! on pasifistinen teos, rauhan puolesta, järjettömyyttä vastaan."
Tässä ajassa tällaista on liian vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti