Lait on tehty ihmisen turvaksi, näin uskoisin. Kuitenkaan kaikkia lakeja ei aina ja joka
hetki ole halua noudattaa. Kävelen päin punaisia, kun autoja ei ole mailla
halmeilla eikä pieniä lapsia ole odottamassa valojen vaihtumista. Koiranikin kulkee välillä vapaana ja ihan
kadulla, mutta saa hihnan, kun kohtaamme muita ihmisiä/koiria. Mitenkähän ne käppänät siellä Berliinissä,
keskellä kaupunkia, saavat kulkea vapaana omistajansa vierellä? Siellä ei
varmaankaan laki kiellä.
Mutta tietysti asioilla on suuruuseronsa.
Valtiovallan on huolehdittava kansalaistensa
turvallisuudesta. Helsingin lentokentällä olivat poliisit konepistoolit
näkyvissä. Mallorcan lentokentällä
aamulla varhain olivat poliisit konepistoolien kanssa väkijoukon keskellä. Kun
60 –luvulla lensin ensimmäisen kerran Malagaan, kohtasin lentokentällä poliisit
aseiden kanssa. Mutta se olikin Francon ja sotilasdiktatuurin aikaa. Iso ase on pelottavan näköinen varsinkin
tällaiselle, joka ei ole koskaan edes koskettanut asetta.
Sunnuntaiaamuna Mallorcalla kävi vain mielessä,
että jos poliisi yhtäkkiä joutuisi oikeasti käyttämään asettaan, se pyyhkäisi
hetkessä suuren määrän ihmissieluja pois tästä maailmasta. Kävelin niin
nopeasti ja niin etäälle asemiehistä kuin ikinä pääsin. He olivat takaamassa turvallisuuttamme, mutta
minulle tuli turvaton ja hyvin epämiellyttävä olo.
Kaikkien maiden hallitukset eivät huolehdi tai ehkä on
oikeampaa sanoa, vähät välittävät, mitä ihmisille tapahtuu. Voin pahoin
kun luin Sri Lankassa tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa lähes satametrinen
jätevuori kaatui ihmisten päälle.
Ihmiset siis hautautuivat jätteen alle. Eipä tunnu olevan kovin paljon
väliä ihmisen hengellä. Jätettä tuotiin
tällekin alueelle päivittäin jotain 800 tonnia. Maan hallitus on tiennyt asian,
tiennyt jätevuoren vaaran ihmisille, muttei ole tehnyt mitään. Tällaiset hallitukset saisivat palaa
helvetissä.
Eikä tämän maan hallitus ollut
eikä ole ainoa lajissaan. Etiopian pääkaupungin liepeillä tapahtui myös
jätekasan romahdus. Sen tuntumassa asuvat tietysti köyhistä köyhimmät ihmiset
hatarissa majoissaan ja hökkeleissään. Pahaa pelkään, että näitä surullisia
uutisia saamme lukea lisää. Joutuvatko näiden maiden hallitukset vastuuseen
teoistaan? Epäilen, etteivät.
Turkissa kaikki on kohta toisin. Voi Orhan Pamuk mitä mahdatkaan
ajatella ja tuntea tällä hetkellä, kun valta ja oikeus tuomita keskitetään
yhdelle ihmiselle? Tämänkin maan presidentti tekee tietysti kaiken ajatellen
vain maansa ja kansalaistensa parasta? Eipä taida ajatella muuta kuin omia
suuruudenhulluja kuvitelmiaan tulla uuden ajan suurimmaksi sulttaaniksi. Turkki
etääntyy nyt pitkän askeleen Euroopasta ja etääntyy vielä enemmän, jos siellä
otetaan käytäntöön kuolemantuomio.
Presidentti, joka pelkää valtansa säilymistä, ja toimii siltä pohjalta,
ei takuulla tuo turvaa kenellekään. Ajattelevatkohan
turkkilaiset ihmiset niin kuin Aleksis Kivi on sanonut: mille ei mitään voi, se
silleen olkoon (tai jotain sinnepäin). Ehkeivät ajattele näin, mutta tietysti,
tekoihin on pitkä matka.
Mutta niin kuin sanottu, asioilla on suuruuseronsa:
varhainen pääsiäismaanantain aamu, uimastadionin takainen kävelytie tyhjä,
linnut laulavat, koira kulkee vierelläni vapaana hihnasta. Tulee lenkkeilijä,
mies, joka juoksee ohi ja huutaa: koira kiinni. Ällistyn niin etten osaa
toivottaa, hyvää pääsiäistä vain itsellesikin.
Matkan päästä tulee vielä uusi huuto: koira kiinni. Laki on hänen puolellaan, mutta silti: ehkä
hänestä oli mukavaa tuntea olevansa oikeassa ja saada se myös sanoa.
Joskus golfkentälläkin voi yllättyä. Pulan hienolla
golfkentällä Mallorcalla on säilytetty
vanha kappeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti