Koirani Tapsu on kääpiösnautseri, 6 vuotta vanha tyttö. Iloinen, viisas ja valloittava. Niinhän ne kaikki koirat kai omistajiensa mielestä ovat, mutta Tapsu on tietysti aivan erityistapaus. Uskokaa pois.
Tapsu on ensimmäinen koirani. Lapsena totuin koiriin, joten en pidä niitä minään outoina otuksina. Silti en lakkaa hämmästelemästä sitä miten Tapsu lukee tekemisiäni. Jos luokseni on tulossa vieraita, niin noin puoli tuntia ennen hauveli asettuu eteisen matolle ja aloittaa sen päiväisen vikinänsä. Se loppuu vasta vieraiden tuloon. Tapsulle selviä merkkejä jostain poikkeavasta ovat pöydän kattaminen tai se, että olen keittiössä liian kauan (?) tai touhuan koko ajan jotain.
Tai vain muutaman sanan puhuminen puhelimessa. Se on varma merkki siitä, että joku kysyi ovikoodia ja tulee pian. Vikinä ja vinkuna alkaa heti.
Tapsu rakastaa yli kaiken jäljitystä, oravien, citykanien ja hiirien. Koirani on valmis lenkkeilyyn kunhan saa sen aikana riittävästi haistella jälkiä, joita nyt näin lumiseen aikaan ei ole kovin paljon. Onneksi ovat ne kanit.
Ja ihmiset. Tapsu tuijottaa ihmisiä jo pitkän matkan päästä ja jos saa katsekontaktin, alkaa iloinen tanssi ja hyppely. Selitä siinä sitten, että koirani haluaa tulla huomatuksi ja rapsutuksetkin kelpaisivat. Onneksi tapaamme paljon "koiraihmisiä".
Näistä ystävällisistä ihmisistä Pirjo on aivan erityinen. Tutustuimme häneen reilu vuosi sitten. Me aamulenkillä, Pirjo menossa töihin. Ensin Pirjo näki vain Tapsun, mutta huomasi sentään lopulta minutkin. Tämän vuoden aikana olemme tavanneet säännöllisesti. Tapsu odottaa aamuisin näkevänsä Pirjon - ja saavansa pienen herkkupalan. jonka myös saa. Olemme tavanneet myös muulloin ja Tapsu on saanut varakodin Pirjon ja Micken luota.
Koirani hankki minulle siis uuden ystävän. Se on hyvin arvokas asia, sillä tässä iässä ei uusia ystäviä löydä niinkään helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti