Hän leikkii "ken on kaunehin" -leikkiä. Se tarkoittaa sivu sivulta kauneimman valitsemista. Tyttö tunnistaa filmitähdet, koska on plärännyt elokuvalehden numeroita useita kertoja. Haaveillut - ja nähnyt itsensä iltapukuun pukeutuneena ja...
Pienessä pitäjässä oli jo tuolloin elokuvateatteri, näytäntöjä taisi olla pari kertaa viikossa. Kovat tuolit, pieni valkokangas ja niin moni elokuva kielletty lapsilta. Salaa yritin päästä sisään, mutta harvoin onnistuin.
Elokuvia mainostettiin parilla ulkona olevalla mainospaikalla. Julisteet sai käydä ottamassa filmin alettua. Olin jo viittä vaille ennen sallittua aikaa ottamassa julistetta itselleni, koska muuten naapurin poika olisi sen ottanut. Aika hyvin onnistuin julisteiden keräämisessä, koska vinttimme katto vähitellen tapiseerattiin elokuvien julisteilla.
Kesäajan nukuimme näiden julistien alla. Ihmekö tuo, jos sitten kaikenlaiset unelmat alkoivat pyöriä päässä, kun silmien edessä on viimeiseksi Elisabeth Taylor, Jean Simmons, Errol Flynn tai Alan Ladd. Oli ihania kaunottaria, miehekkäitä sankareita. Ja hyvä voitti aina pahan.
Joulupäivänä televisio näytti Scaramouche - säilän sankari -elokuvan vuodelta 1952.Oi, millaisia miekkailukohtauksia! Ja siinä olivat monet sen ajan lumoavista filmitähdistä samassa filmissä - Stewart Granger, Eleanor Parker, Janet Leigh ja Mel Ferrer.
Tummatukkainen ja -silmäinen Stewart Granger kolahti
suoraan nuoren tytön sydämeen. Onni oli täydellinen,
kun tähdeltä saapui nimikirjoituksella varustettu kuva tosin ilman tuota vaaleaa pilkkua. Kuvassa tähti on jo vanha - 42 vuotta.
Olin ahkera kirjoittelemaan tähdille ja pyytämään kuvaa. Niitä taisikin tulla noin kuutisenkymmentä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti