Brel lauloi elämästä

"Kirottu Amsterdam, siunattu Amsterdam, ota syliisi voipuneet seilorit nuo, meri heitä kun syö, meri heitä kun lyö, nyt he huilaa ja hoilaa, nyt ne laulaa ja juo, heidän känninsä on kuoleman kaltainen, ja he hukkuvat nyt syvyyksiin unien, sylissäs Amsterdam, hyvä syntyä on..."

Eilen lauantain toivotuissa soi Jacques Brellin laulu Amsterdam. Se oli taltioitu hienosta live-esityksestä Pariissa vuonna 1967, joka oli  Brellin viimeinen esiintyminen laulajana. Brel lopetti ollessaan uransa huipulla, koska hän ei pitänyt lisääntyneestä kaupallisuudesta.

Olin tallentanut radio-ohjelman Brellistä ja siinä oli myös tämä konsertista taltioitu laulu. Olen tänään kuunnellut nauhoitusta muutaman kerran, sillä tässä esityksessä se tuntuu vahvemmalta kuin levyillä.  Vanha C-kasetti varmaan kohta venyy tai katkeaa.  

Minulla on pitkä etäsuhde Brelliin. Se alkoi jo vuonna 1977. Lojuin sohvalla lukemassa, kun
 lukemiseni yhtäkkiä keskeytyy  ja jään kuuntelemaan voimakasta laulua, jossa toistuvat sanat  "in the port of Amsterdam..." Se oli Brellin Amsterdam, laulu sataman miehistä, jotka  laulavat ja unelmoivat. Ja juovat, ja juovat. Kiihkeän laulun esitti David Bowie.

"heidän mittansa täyttyy ja verensä vapisee ja he nousee ja mennessään vain   röyhtäisee,  viaton Amsterdam, syntinen Amsterdam, viettelet seilorit, kiimaiset ja kun haitari soi, innoissaan vaikeroi,  himon huurussa he naisia voivat kouria..."

Brel tuli minulle  tutummaksi 1980 -luvun alkupuolella, kun Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmassa oli  "Laulusi elää, Brel" -lauluilta. Se on jäänyt mieleeni hyvin vahvana kokemuksena.  Koskettavimmat laulut esittivät Saara Pakkasvirta ja Susanna Haavisto.  Pakkasvirta lauloi Amsterdamin todella vaikuttavan karheasti  ja Haavisto  pehmoisella ironialla huoran elämää kuvaavan laulun "Seuraava". Liisa Ryömä oli suomentamat laulut hienosti ja oivaltavasti. Ottamani lainaukset ovat juuri tästä ohjelmasta.

Brellin laulut ovat kiehtovia, niissä sanat ovat yhtä tärkeitä kuin musiikki. Laulut kertovat ihmisistä ja usein heikompiosaisista, mutta niissä on myös huikeaa ironiaa.  Brel osasi tarinan kertomisen taidon. Hetkittäin hänen laulunsa kuulostavat kuin tuskan huudolta, mutta ihmekö tuo, sillä niissä on käsitelty koko ihmisen elämä.  

Lauluissaan porvarillista elämäntapaa kritisoiva Brel ei sietänyt tekopyhyyttä, mutta hän oli myös hyvin herkkien, voisi sanoa, rakkauslaulujen upea tulkki. Hän lauloi siitä elämästä, jonka hän tunsi, rakkaudesta ja kuolemasta, viinasta ja naisista, hylätyksi tulemisesta.

"sylissäs Amsterdam merimiehesi saa janonsa sammuttaa, janon pohjattoman, kunniaksi juovat he huorien kunniattomain, joille rakkaus on sanahelinää vain, ja he naisille juo jotka ruumiinsa heille suo, jotka itsensä myy, joita rahalla saa..."


Brelliä soitetaan enää niin harvoin, että koko laulaja on minulta miltei unohtunut. Onneksi on lauantain toivotut ja onneksi on keksitty C -kasetti.  Ilman C -kasetille nauhoittamiani ohjelmia en olisi varmaan saanut tätä juttua kootuksi. Enkä saanut nauttia käheän tuskaisesta miehen äänestä.