Elämä on hieno asia

Kuuntelen enemmän radion ohjelmia kuin katson televisiota.  Tiettyjä ohjelmia seuraan aina kun on mahdollista. Heikki Peltosen ajankohtainen ykkönen, joka tulee torstaisin ja lauantaisin on yksi ehdottomista suosikeistani.

Keskustelu eutanasiasta oli kiinnostava. Keskustelijoina Peltosen kanssa ohjelmassa olivat piispa Eero Huovinen ja kirjan aiheesta kirjoittanut saattohoitolääkäri Juha Hänninen. Olen joskus pohtinut aihetta, mutta en ole päässyt varmuuteen, mikä olisi oikein. Saako kuolevaa auttaa kuolemaan vai onko odotettava luonnollista loppua?  Näin terveenä on helppo ajatella, ettei minua ainakaan saa jättää mihinkään hengityskoneeseen tai en haluaisi, että lääkkeillä pitkitettäsiiin pitkälle edennyttä tautia.  Mutta jokin kuitenkin arveluttaa, Me ihmiset haluamme elää. Vakavasti sairaassakin elää toivo kaiken muuttumisesta paremmaksi.

Saako toisen elämää kukaan millään syyllä lopettaa, sehän on tappamista?

Eutanasia ajatteluttaa ja puhuttaa,  koska viime vuosikymmeninä lääketiede on kehittynyt huimasti. Elämme pitempään ja niin kuin ohjelmassa sanottiin "kitumisen aika pitenee". Hyvin kauan sitten olin sairaalassa katsomassa ystävääni. Hän sanoi, voi kun tämä elämä jo loppuisi, en jaksa enää. Tai niin kuin mieheni sanoi voimien uupuessa, kun ei jaksanut enää liikkua: ei tämä ole mitään elämää. Ovatko kovat fyysiset kivut ja psyykkiset ahdistukset sellaisia, että ne oikeuttaisivat saamaan kuolinapua?

Ymmärtääkseni tänään annetaan kipulääkitystä niin ettei kivuista tarvitse kärsiä. Mutta vahvat, kipua estävät lääkkeet vievät myös ihmisen toiseen maailmaan, vaivuttavat sairaan unenomaiseen tilaan niin, ettei hän ole  kanssamme.  Tästä on enää hiuksenhieno ero siihen, että potilas autetaan surmaamaan itsensä.

Peltosen ohjelmassa kysyttiin, onko moraalitonta, ettemme auta kärsivää ihmistä. On hyvä, että meillä annetaan inhimillistä saattohoitoa,mutta kaikkien ulottuvilla ei sekään ole. Ja taas toisaalta, hyväkään saattohoito ei poista sitä, että parantumattomasti sairaan kivut varsinkin loppupuolella voivat olla todella kovat. Oudointa mitä olen kuullut, on ollut pelko jäämisestä morfiinin koukkuun. Eero Huovinen sanoi aivan oikein, että mitä väliä sillä on, jos ihmisellä on elinaikaa jäljellä vain muutama viikko.

Itselleni oli uusi asia se, että itsemurhassa auttaminen ei ole meillä rikos. Keskustelun lopussa nousi esiin kysymys, onko itsemurhassa avustaminen ja eutanasia paljolti sama asia?

En tämänkään keskustelun jälkeen tiedä oikeaa vastausta. Sen tiedän, etten ainakaan itse voisi olla millään tavoin avustamassa elämän lopettamisessa.

Elämä nyt vain yksinkertaisesti on hieno asia.


Heikki Peltosen radio-ohjelman aiheet  ovat usein sellaisia, että ne pistävät miettimään. Hänen tapansa vetää keskusteluohjelmaa on suora, hetkittäin särmikäs muttei koskaan ilkeä.