Nuoret pelaajat valloittivat meidät kaikki. En sitä ihmettele, sillä harvoin on saanut nauttia joukkueesta, joka ei anna periksi missään tilanteessa. En tiedä, oliko näissä nuorissa jotain muista poikkeavaa, mutta ehkä nyt vain osuivat tosi hyvät vuosikerrat yhteen joukkueeseen. Katsojakin nauttii, kun pelaajat nauttivat. Silti ihan kaiken aikaa ei olisi tarvinnut järjestää sellaista draamaa kuin järjestivät.
Pelien jo loputtua katsoin viisi osaa käsittävän "Nuoret leijonat" -ohjelman, jossa muutamat pelaajat joutuivat kohtaamaan itselleen uuden ja yllättävänkin eikä aina helpon tilanteen. Ehkä ohjelmaa voi sanoa erilaiseksi psyykkausohjelmaksi, josta pelaajat saivat eväitä muutakin elämää kuin jääkiekkoa varten.
Jalonen antoi tehtävän: jätkät on viettäneet pienen ikänsä kaukalossa, siksi ovat päässeet näin pitkälle. Mutta maailman mestaruuteen tarvitaan enemmän. Niinpä sitten tiedustelijat lähtivät hakemaan muille pelaajille tietoa siitä, mitä voittaminen vaatii.
Ohjelma on katsomisen arvoinen näin jälkikäteenkin, sillä jotain täysin hellyttävää oli siinä miten jääkenttien kovanaamat, ihanasti ujot Joni Tuulola ja Roope Hintz kohtasivat Sunrise Avenuen fanit Saksassa. Satoi vettäkin, mutta mitä sanoi rokkari Samu Haber pelaajille: ei oo paskaa jäätä, on paskoja pelaajia. Ja: mahalaskun jälkeen tärkeintä on nousta jaloilleen, on tehtävä perusjuttuja. Senhän tämä joukkue teki melkein joka pelissään: nousi tappioasemasta voittoon.Kaupunkipoika Joel Kiviranta sai toisenlaista valmennusta. Hänen oli selviydyttävä metsässä 24 tuntia. Nuoren miehen piti järjestää itselleen juotavaa vettä, tehdä tuli, rakentaa yömaja, paistaa hauki. Näytti olevan aika tuskainen matka, mutta keskeyttäminen ei käynyt mielessä. Kiviranta totesi: ikinä ei ole ollut näin huonoa fiilistä, mutta ei voinut luovuttaa. Vaikka tilanteesta pääsisi pois, se jäisi kuitenkin hakkaamaan takaraivoon, että olisit voinut tehdä paremminkin. Hyvää oppia kenelle tahansa.
Hauskin osio oli, kun Oulun pojat Sebastian Aho, Jesse Puljujärvi ja Antti Kalapudas joutuivat teatterimies Kari-Pekka Toivosen heittäytymisryhmään improvisoimaan. Ei meinannut huuto irrota, mutta tulihan se sieltä lopulta. Tunteet eivät aina pursua ulos niin helposti kuin maalin jälkeen. Toivosen rentousharjoitus päättyi sanoihin väkijoukko, kauppatori. Tiedä sitten, näkivätkö pojat jo siinä vaiheessa itsensä voittajina.
Mentaalivalmentaja käytti neljää väriä, joiden kautta hän luonnehti ihmisiä. Tässä joukkueessa hallitseva väri oli puna-keltainen eli enemmistö pelaajista oli rohkeita ja innokkaita, eivät pelkää ja haluavat saada tulosta. Eli ettei ainakaan tunnetilasta jäänyt kiinni, voittaako tämä joukkue. Mentaalivalmentaja pelkäsi, ettei vain menisi yli. Ei mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti