Raija Siekkisen kirja "Se tapahtui täällä" sopii hyvin luettavaksi tällaisena harmaana talvipäivänä, kun lunta satelee hiljalleen, kun maailma on melkein äänetön. Sopii hyvin luettavaksi siitä huolimatta, että kirja kertoo enimmäkseen kesästä, muistoista, pienen pienistä yksityiskohdista. Se kertoo rakkaudesta, pettymyksestä, mutta niin siekkismäisellä tavalla, että lukija saa ihan itse kuvitella, mitä oikeastaan tapahtui.
Kirjan hitaan rauhallinen tunnelma, tapahtumattomuus, oli mielessäni tänään pitkällä lenkillä Keskuspuistossa. Vaikka puisto ei ole mitään syvää metsää, se on kuitenkin metsää. Puita ja polkuja. Siellä tavoittaa helposti toisenlaisen tunnelman varsinkin näin tämän talven ensimmäisenä vanhanaikaisena talvipäivänä.
Kävelijöitä oli muitakin kuin me, koirani ja minä. Vaikka Siekkinen kuvaa enemmän luontoa ja yksityiskohtia kuin ihmisiä, liitän helposti meidät harmauden keskellä vaeltavat Siekkisen kirjan sivuille. Kyrmyniskat suomalaiset. Hiljaiset, tummiin pukeutuneet ihmiset, jotka kävelevät hartiat korvissa, vähän kumarassa. Jäykkä asento korostuu, kun käsivarret roikkuvat sivuilla velttoina, liikkumatta. Jalat kuitenkin kuljettavat eteenpäin, tarpovat metsätietä. Ei sieltä takin kauluksen ja huivin uumenista paljon tule sanoja, yksi silloin, toinen tällöin. Jotenkin lohdullista.
Vaan onko sittenkään. Kotona luen twitter -viestin: joensuulaiset miehet ovat aloittaneet katupartioinnin, perustaneet ryhmän "Soldiers of Odin, Joensuu". Ketään ei kuulemma huvikseen hakata, mutta puututaan heti, jos suomalainen on pulassa. Sanovat olevansa isänmaallisen valkoisen Suomen puolesta taisteleva järjestö.
Tämän kauemmaksi en Siekkisen kirjan tunnelmasta enää voi päästäkään. Ensimmäinen ajatukseni on, ei voi olla totta, ovatko ne siellä ihan hulluja. Niin että nyrkeillä ja pesäpallomailoilla puolustavat meitä heikkoja vai miten? Ja ennen kaikkea, miltä? Mikä meitä uhkaa? Jos jotain en jaksa, niin tällaista uhoamista. Oi itäsuomalaiset kyrmyniskat, en usko, että minkään värinen Suomi kaipaa teidän toimintaanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti