Putin ja hänen sisäpiirinsä

Kaikkihan me tunnemme ja tiedämme mikä mies Putin on. Vähän ujon ja epävarman oloinen, siloposkinen, suoraa katsekontaktia väistävä suuren maan  johtaja. Ja ennen kaikkea tieysti diktaattori, Venäjän hallitsija, joka toivoisi, että Neuvostoliitto edelleen olisi olemassa. Tällaisen kuvan ainakin media on välittänyt. Eikä tämä kuva pahemmin murentunut luettuani Mihail Zygarin kirjan, jossa siis puhutaan muistakin henkilöistä kuin Putinista, mutta ennenkaikkea ihmisistä suhteessa Putiniin, sisäpiiristä.

Mitä pitemälle kirjaa luin, sitä pahempi olo itselleni tuli, suorastan synkeä.  Yhä enemmän myös ymmärrän tavallista venäläistä, joka tyytyy omaan elämäänsä eikä heittäydy barrikadeille.  Se kun ei hyödyttäisi yhtään mitään, tulisi vain kaikenlaista harmia. Sellainen demokratia siellä maassa.

Kirja sai kysymään, olisiko kaikki sittenkin voinut mennä toisin, sillä  Putinin alku oli lupaava. Hän tuli hyvin toimeen eurooppalaisten johtajien kanssa, hän ihaili Bushia, hän ystävystyi Blairin kanssa, mutta syystä tai toisesta, kaikki ei sitten mennyt ihan putkeen. Kirjasta välittyy hyvin kuva siitä, miten Putin ihannoi  voimaa ja vain voimaa. Jos joku osoittaa heikkoutta (kuten Bush), hän on menettänyt pelin ainakin Venäjän johtajan silmissä.

 Putin vaatii ehdotonta lojaalisuutta. Se tarkoittaa myös sitä, ettei hänelle sanota ei tai ei kerrota asioista niin kuin ne ovat. Kun Putin sanoo, että vuoteen 2000 mennessä maan kansantulo on kaksinkertaistettava, talousministeri sanoo että mahdotonta, ehkä vuoteen 2015 mennessä. Mutta presidentille ei sanota ei, vaan "kaikki hoituu".  "Kehnon työn takia ei eroteta, epälojaalisuudesta erotetaan." Se on niin kuin Surkov sanoo: inhimillisellä taipuisuudella ei ole mitään rajaa.

Kirjassa kerrotaan useita outoja juttuja kuten Putinin salaperäiset häviämiset. Monista asioista on hämmentävää lukea. Niin kuin siitäkin miten maanantain lento Moskovasta Bagdadiin kuljetti prostituoituja Saddam Husseinin pojille ja heidän lähipiirilleen. Suhteet arabeihin olivat läheiset.  Meno oli muutenkin kovaa. Bisneslentokoneet ja kalliitt huvipurret tekivät kauppansa. Sekä poliittinen että bisneseliitti oli löytänyt cote de azurinsa, joihin paikkoihin lennettiin yksityiskoneilla vaikka vain yhdeksi illaksi ryyppäämään. Venäjä vietti glamourin 2000 -luvun itse maa unohduksessa: ei mitään politiikkaa, ei mitään yhteiskunnallista elämää - vain pelkkää hedonismia, Zygar kirjoittaa.

Länsi ei enää yritäkään suhtautua diplomaattisesti venäläisten ministerien puheisiin esimerkiksi siitä, ettei Ukrainassa olisi venäläisjoukkoja. Avoin nauru, yksin jättäminen - ihmettelen vaan, mitä on enää jäljellä jos edes käyttäytymissäännöistä ei välitetä. Zygarin mukaan Putin ei usko mihinkään mitä lännestä tulee ja erityisesti amerikkalaiset ärsyttävät häntä suuresti. Heille Putin onkin lähettänyt erityisterveiset: opettaisivat ensin vaimonsa keittämään kaalia.

Mihail Zygar: Putinin sisäpiiri. Nyky-Venäjän lyhyt historia.