Vetoomuksilla vaikutetaan - toivottavasti

Alkukesän lämpimänä päivänä makoilin korkean puun alla ja katselin maailmaa toisesta näkökulmasta. Pitäisi tehdä tämä useammin, sillä suuret tammet ja vaahterat näyttävät huikeilta alhaalta katsottuina. Siinä tulee helposti myös sellainen olo, että jotain on lähes pysyvää. Ikivanha puu. Se juurtuu maahan, kurottaa oksiaan kohti korkeuksia, luo katoksia, pehmentää auringon valon.

Vaikka siinä suomalaisessa kesäpäivässä makoillessa olo tuntui hyvältä,  takaraivossa kiersi kiusaantuneisuus omasta riittämättömyydestä. Tätä tautia olen potenut jo jonkin aikaa. Sosiaalinen media tarjoaa hauskoja hetkiä, naurun herättäviä kuvia ja tekstejä, mutta se tuo myös lähelle  sen toisenlaisen maailmaan, jossa ihmisillä ei ole aikaa ja mahdollisuuksia tuijotella puun latvoja.

13 vuotta vanhan Marian on mentävä naimisiin isän valitseman miehen kanssa. "Jos et suostu - tapan sinut",sanoo isä.  Amnesty toivoo minua mukaan pysäyttämään pakkoavioliitot Burkina Fasossa.

Abortti on Argentiinassa rikos. Jos naisen epäillään vaikuttaneen keskenmenoon, hän saa syytteen murhasta. Belen on tuomittu keskenmenon (jota sanovat murhaksi) takia kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.  Amnesty toivoo, että osallistuisin vetoomukseen Belen vapauttamiseksi, sillä keskeneno ei ole rikos.

Suomalaista naista uhataan myös, kotona. Joko nykyinen tai entinen kumppani. Jatkuva väkivalta ja pelko ovat arkipäivää sadoille tuhansille naisille,kirjoittaa Amnesty. Turvakotipaikkoja on Suomessa liian vähän, hallitukselta ei tipu rahaa, lahjoita sinä, on pyyntö.

Saan postia myös Greenpeacelta. Heidän postinsa koskee luontoa ja sen suojelua, mutta ei ole yhtään sen vähäisempää kuin Amnestyn.

Minua pyydetään lähettämään Norjan ympäristöministerille henkilökohtainen viesti,  jossa pyytäisin häntä suojelemaan Arktiksen, pyytäisin  suojelemaan Huippuvuoria ympyröivät merialueet tuhoisalta pohjatroolaukselta.  Tilanne on huolestuttava, kohoavat lämpötilat sulattavat arktista jäätä.

Pitäisi vielä auttaa pysäyttämään Talvivaara. Talvivaaran piti olla suuri menestystarina, mutta siitä tuli painajainen,joka nielee nyt joka viikko miljoonia euroja yhteiskunnan rahaa, kirjoittaa Greenpeace ja toivoo minua mukaan. Tämän ongelman on jo tainnut aika hoitaa.

Tarinat ovat inhimillisiä ja  sieltä elämän kurjimmalta puolelta.  Ei ole suuri vaiva allekirjoittaa vetoomus tai antaa pieni summa rahaa,  mutta huomaan ahdistuvani (ehkä se on ikäkysymys) tästä jatkuvasti päälle vyöryvästä  allekirjoita - lahjoita - tee edes jotain -vetoomuksista.  Kun hallitus leikkasi määrärahoja kehitysyhteistyöstä, paine suuntautuu nyt kansalaisiin.  Viestejä tulee sekä sähköpostiin että puhelimeen.

Toki näiden viestien tulon voi lopettaa.  Mutta siinäpä se.  Ei niitä voi kokonaan elämästään sulkea, koska  kuitenkin haluan tietää, millaisessa maailmassa elämme. Sitä paitsi en kuulu siihen ryhmään ihmisiä, joka sanoo, että ensin omat nurkat kuntoon, sitten vasta muualle.