Kesälauantai kaupungissa

Lauantaina aamupäivästä Hakaniemen torille ja halliin. Minnekäs muuallekaan kesällä. Hyppäsin ratikasta Toisen linjan kulmassa ja ylitin  kadun nopeasti ratikan edestä. Ystävällinen mies pysäytti minut sanomalla, että on tapahtunut paljon onnettomuuksia juuri tuollaisessa tilanteesssa missä hetki sitten olin ollut.  Eli ylitin kadun katsomatta tuleeko ratikan takaa autoja. Hän huomautti minulle hyvin kauniisti huolettomasta kävelystäni. Ei sanonut sitä suoraan, mutta sanoi kuitenkin.

Sitten torille. Ostin omenia vanhemmalta mieheltä.

- Ovatko nämä omenat ihan omista puistasi?
-  Oi minulla on kokonainen omenatarha, mies vastasi.  Olen sotavuosien lapsia, en ole koskaan ryypännyt vaan olen sijoittanut ja sijoittanut ja tehnyt paljon töitä. Tuntuu hyvältä kun edelleen jaksaa. Ja myi omeniaan ja kukkasia jo uudelle asiakkaalle iloisena ja hyväntuulisena, omenatarhan mies.

Savukala kuuluu kesään ja vaasalaisen Sundomin savusiika erityisesti. Ostin yhden ja totesin, että viime kerralla suola oli ihan kohdallaan.
- Joo, helsinkiläisille pitää olla vähemmän suolaa, sanoi hän, tummaksi paahtunut myyjä.
Tätä en ollut tullut koskaan ajatelleeksi. Ovat siellä Vaasan suunnalla siis tottuneet laittamaan kalaansa suolaa vähän reilummin kuin mitä me täällä haluamme.

Palasin kantamuksieni kanssa ratikkapysäkille. Ja kuinka ollakaan, siellä odotteli kulkuneuvoa  tapaamani ystävällinen mies.
- No hei, mehän tapaamme taas, sanoin kuin vanhalle tutulle.  Keskustelimme siitä miten ei pitkään aikaan tapaa jotain tuttua ihmistä ja sitten yhtäkkiä näkee häntä yhtenään.  Siihen sitten osui paikalle miehen tuttu, joka kyselemään mihin olet menossa.

Ehätän vastaamaan: Karhupuistoon (seuraava pysäkki).Minulla on nimittäin sellainen suu, että sieltä vain joskus lähtee sammakoita niin nopeasti,etten millään ennätä niitä nielaista.
Vieras mies katsoi minua hetken ja sanoi: olette molemmat kumppanisi kanssa yhtä kovia valehtelemaan.
Oli pakko ja nopeasti sanoa, ei, me  emme tunne toisiamme ollenkaan.

Siirryin vähän etäämmälle suuren suuni kanssa. Nousimme yställisen miehen kanssa samaan ratikkaan. Kun jäin ratikasta pois, hän heilutti iloisesti kättään ja minä vastasin, tavataan taas.

Olipa mukava kauppareissu.