Vähän lisää feminismiä

Jos on uskominen kaikkeen siihen mitä somessa liikkuu, ei syksystä olekaan tulossa vain sote -syksy, vaan  myös feministisyksy. Näin kirjoittavat alan naiset.  A-studio istutti vastakkain Eveliina Talvitien ja perussuomalaisten puoluesihteerin Riikka Slunga-Poutsalon, vastakkaisia ajatuksia feminismistä esittäviä.

Tästä keskustelusta on lähtenyt liikkeelle uusi  keskustelu, jossa on taivasteltu vain yhtä asiaa: miten puoluesihteeri saattoi sanoa jotain sellaista kuin sanoi.  Hän vastasi kysymykseen, miksi vain  neljä prosenttia naisista kannattaa persuja: siksi kun puolueen asiakeskeisyys erottaa meidät  tunnepohjaisesta politikoinnista, ja että tämä asiakeskeisyys ei kiehdo naisia, koska naisilla usein tunne määrää tekemisen. Eli siis miehet äänestävät asiaa, naiset äänestävät tunteella. Apua!

 Puoluesihteeri voi ja ehkä hänen pitää näin sanoakin, koska hän on jo työnsä puolesta ammattikehtaaja. Silti väite olisi sopinut paremmin entisajan tv -ohjelma ilkamiin.
Hassuinta on tietysti se, että perussuomalaiset populistisena puolueena on itse vedonnut varsin vahvasti tunteisiin. Siitä on esimerkkejä vaikka kuinka ja paljon.

Sosialidemokraattiset naiset pohtivat järjestön nimen muuttamista feministiseksi. Eivät muuttaneet. Vasemmistoliitossa on ollut esillä samantyyppinen ajatus. Ei ole ottanut tulta. Mutta yhtäkaikki liikettä on nyt enemmän. Suomeen yritetään perustaa feministipuoluetta, nimien keruu on meneillään.  Tulevalle (?) puolueelle tärkeitä ovat sukupuolen tasa-arvo, syrjimättömyys ja inhimillinen turvallisuus.  Ainakaan otsikkotasolla nämä eivät millään tavoin erotu useimmista muista puolueista.

  Rosa Meriläinen ja Saara Särmä ovat olleet kirjoittamassa kirjaa "Anna mennä-opas hauskempaan elämään".  En ole teosta vielä lukenut, mutta perehdyin siihen otsikkotasolla. Kirjoittavat naiset ovat feministejä, jotka kyllä kehtaavat. Niin se vaan on, että ollakseen näkyvästi feministi, onkin kehdattava paljon. Heille se ei taida olla ongelma, koska sanovat feminismin tekevän elämästä vapaampaa ja hauskempaa, siksi niin miesten kuin naisten kannattaisi olla feministejä.

Joskus, aika useinkin olen kyllä ajatellut, ettei olisi yhtään pahitteeksi, jos meissä naisissa olisi vähän enemmän feminismiä. Niin parisuhteessa kuin työelämässäkin.  Siis sellaista feminismiä, joka tarkoittaa itsensä ja omien oikeuksiensa, halujensa ja tahtojensa hyväksymistä.  Ettei siihen hyväksyntään tarvita miestä tai toista naista.

Tätä elämää voi hyvin elää niin ettei minään päivänä kohtaa ensimmäistäkään omaan sukupuoleensa liittyvää ongelmaa.  Sitten kun sen kohtaa, hetki  voi olla järisyttävä.

Juha Tammenpään kuvat ovat monikasvoisia.