Hammaslääkäri luettelee numeroita: 14 paikattu, 24 implantti,
31 … käyttää sanoja, jotka eivät jää mieleen. Lopulta kysyn, onko siellä yhtään
oikeaa hammasta jäljellä. Kuulemma on. Hampaiden tarkistus kertoo mitä pitää
seuraavaksi tehdä. Ja löytyyhän se sieltä, viisaudenhammas.
Kuulun siihen viiteen prosenttiin yli 65 vuotiaita, joilla
vielä on jäljellä viisaudenhampaat. Pari vuotta sitten poistettiin alhaalta
yksi, nyt on otettava ylhäältä.
En oikeasti ole kauhean hermostunut hammaslääkärin tuolissa,
koska tiedän puudutusaineen puuduttavan puoli päätä loppupäiväksi. Suljen kuitenkin silmäni, kun tohtori sanoo,
että otan sen hampaan pois tällaisella vähän isommalla hammastikulla. Näyttää
suurelta jakoavaimelta, jossa on pitkä varsi. Hetki vääntämistä ja sitten
kuuluu inha rutina, hammas irtoaa. Se oli siinä.
Hampaan poistopäivänä ei voi paljon syödä. Jo ajatuskin
sattuu. Toinen poski on kuin pallo. Olisipa toinenkin noin rypytön ja
juonteista vapaa. Painelen kylmää
pyyhettä poskea vasten, se rauhoittaa.
Illalla otan buranan ja nukun kymmenen tuntia. Aamulla olen kuin uusi ihminen. Hetken.
Poski on edelleen komea pallukka eikä hammas tai siis sen kolo, ole
kipeä. Mutta olen mielettömän
väsynyt. Päivä menee kun lojun sohvalla
ja torkahtelen. En jaksa lukea, en
katsella kuvia, olen vaan. Tapsu on
tyytyväinen seurasta.
Väsymys kertoo siitä, ettei hammas ole irrallinen osa
ihmisestä, se ei vain ole suussani. Hampaat
ovat yhteydessä kaikkeen muuhun minussa, verenkiertooni ja hermoihini. Eli se ei mene niin, että vain suu on
hampaiden hoidon jälkeen väsynyt. Koko ihminen on. Ainakin tämänikäinen.
Pari päivää on lupa syödä vain haaleaa ja kylmää ruokaa. Siis jäätelölläkö tässä pitäisi elää, niin
varmaan. Jäätelöä ja haaleaa sosesoppaa.
Ja totta kai, silloin kun ei saa juoda kuumaa kahvia, sitä tekee mieli niin
että heikottaa. Kun on nälkä ja väsynyt,
alkaa tehdä mieli myös makeaa. Keksin
ikivanhan herkkuni. Vaahdotin kaksi munaa parilla kolmella ruokalusikallisella
sokeria. Sellainen sokerikakun pohja ilman jauhoja. Oli muuten hyvää. Ja makeaa. Vaan ei ole tehnyt mieli tehdä tätä heti
uudelleen.
Niin se on, että nuorena ihmisen pitää matkustella ja kokea
uusia asioita, koska nuorena aistii vahvemmin.
Myös viisaudenhampaat pitäisi poistaa nuorempana, koska silloin
selviäisi helpommin seuraavista päivistä.
Kun hampaan käsittelystä oli kulunut kolme päivää, alkoi
olla koko kropan kanssa vaikeaa. Koska
fyysinen rasitus oli kielletty, olin tehnyt vain hyvin laiskat lenkit koirieni
kanssa. Ihmettelen vaan, miten reidet voivat tulla kipeiksi tekemättömyydestä?
Olen luullut lihaksien kipeytyvän vain liiallisesta liikkumisesta.
Tai ehkä se on
hammaspeikko, joka lähettää jalkojeni hermostolle viestejä huonosta kohtelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti