Tasapainoista uutta vuotta!

Vuoden vaihtuminen tiesi Nelson Mandelan poistumista keittiöni oven pielestä.

Reilu vuosi sitten Kapkaupungista ostamassani Mandela -kalenterissa tämä suuri afrikkalainen on tervehtinyt minua vuoden jokaisena aamuna. No jaa, ehkä sittenkin se olen ollut minä  joka  olen tervehtinyt tätä suuresti kunnioittamaani ihmistä.

Matkalta palattuani luin Mandelan elämänkerran "Pitkä tie vapauteen". Hän oli 27 vuotta vangittuna ja kun lopulta, 76 vuotiaana pääsi vapaaksi, hänestä tulikin Afrikan ensimmäinen musta presidentti.  Kuinka paljon yksi ihminen voikaan saada aikaan!


Uusi vuosi tietää myös sitä,  että taas on tullut vuosi ikää lisää.  Se on kohdallani erityisen konkreettista, koska syntymäpäiväni on tammikuussa. Väkisinkin sitä miettii omaa ikääntymistään ja ennen kaikkea sitä, mitä muutoksia vanheneminen tuo tullessaan.  Erilaisia oireita on ilmiselvästi nähtävissä.  Eivätkä ne aina tunnu mukavilta.

Niin kuin nyt se, että antaa varastaa lompakkonsa tai pudottaa joulupäivänä autotallin avaimen autotallin lattialle eikä sitten saa autoaan sisälle  sen julmetun lumimyrskyn keskeltä tai  - no olkoon,enpä kerro kaikkea. Eniten huomaan keskittymiskykyni heikentyneen. Huseeraan sitä ja tätä, sitten ihmettelen mitä minun oikeastaan pitikään tehdä. Ehkei tämä ole vielä kovin vaarallista, luulisin.

Eniten kiusaa henkinen laiskuus. Vai olisiko kauniimpaa sanoa mukavuudenhalu. En enää viitsi nähdä niin paljon vaivaa uusiin asioihin perehtymisessä tai "vaikeiden" kirjojen lukemisessa. Harmittelen myös sitä, etten enää innostu uusista asioista samalla tavalla kuin ennen.  En syty uuteen eikä kaikki kiinnosta eikä maistu yhtä hyvältä kuin ennen. Toivottavasti makuaistini ei tylsisty, se olisi jo kaiken loppu.

Olen aina pitänyt itseäni kohtuullisen aloitteellisena ihmisenä, mutta nykyään tarvitsen jo vähän tönimistäkin, että saan itseni liikkeelle. Menneenä vuonna sain kuitenkin jotain uutta aikaseksi.  Facebookiin liittyminen ei nyt sinällään ollut vielä suuren suuri teko etenkään, kun olen jäänyt siinä aika passiiviseksi. Suurempi juttu oli se, kun osallistuin twitterin kautta kunnallisvaalikeskusteluihin. Eivät ne minun lauseeni telkkarissa näkyneet, mutta tärkeintä itselleni olikin teko.

Muutama päivä sitten hiihdin kympin lenkin todellisella lentokelillä. Vaikka tasapainoni on hyvä ja rohkeutta mäkilaskuihin riittää, niin nyt varoituskellot soivat. Kyllähän  jokainen suorat mäet laskee, mutta entäpä kun tulet (liian) kovalla  vauhdilla jyrkkään karteeseenn! Siinä se tasapaino vasta punnitaan.

Tasapaino on elämässä tärkeää.  Arjen ja juhlan tasapaino. Levon ja tekemisen tasapaino. Yhdessätekemisen ja  ja yksinolon tasapaino. Aina se ei onnistu, mutta tasapainoiseen elämään kannattaa pyrkiä, koska silloin ihmisen on hyvä olla.