Tässä maassa on jo vuosikymmenet saanut tottua itsepalveluun, siis siihen että siivoan kahvilassa ja erilaisissa ruokapaikoissa jälkeni. Meiltä suomalaisilta käy hyvin tottuneesti ruokalautasen vienti pöydästä pois ja jätteiden pudottaminen niille kuuluvaan astiaan. Vesikraanaa eivät vielä ole laittaneet niin, että voisin myös huuhtaista lautaseni. Olen jo niin tottunut jälkieni siivoamiseen, että suorastaan etsin kärryjä elleivät ne ole aivan vieressäni.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät kanna pois ruoka-astioitaan eivätkä siivoa jälkiään ihan vain periaatteesta.Muistan työvuosiltani, ettemme mekään Elannon kahvila-ruokalassa suostuneet itse viemään astioitamme. Ehkä saimme sillä aikaan sen, että joku nuori sai pitää työnsä.
Palveluyhteiskunnassamme olemme saaneet kaupassa tottua uusiin "palveluihin". Jo monessa marketissa on itse vedettävä asiakaskortti tunnistuskoneen läpi. Tämä on saanut minut äkäilemään, kun en ikinä tiedä, miten päin kortti on koneeseen laitettava. Vaikka kuinka etukäteen ajattelen kortin asentoa, se ei onnistu ensi- eikä vielä toisellakaan yrittämällä. Siinä sitten korttiani kääntelen ja jono kasvaa. Ihmiset tuijottavat ja aattelevat varmaan, etteikö tuo täti ikinä saa hommaa aikaseksi.
Ja sitten menee vielä lisää aikaa, kun maksan pankkikortilla. Sen sentään useimmiten osaan laittaa oikeaan väliin, mutta kaikessa sählingissä tunnusluvun tilalle saattaa tulla talomme ulko-oven koodi. Ja taas meni uusiksi. Ja jono kasvaa. Meinasin jo tästä hermostua, mutta onneksi sitten hoksasin, että hätäkös minulla on. Hermoilkoon ne, joilla on kiire, minullahan ei ole kiire mihinkään. Enkä sitäpaitsi ole keksinyt sitä, että asiakkaan pitää itse ruveta leimaamaan korttinsa.
Arvatkaa, menenkö ensimmäisten joukossa kassalle = näyttöpäätteelle, jossa ei ole kassaa ollenkaan, jossa pitää kaikki näpytellä itse.
Elämme kohta sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kauppaan tarvita vain hyllyntäyttäjiä. Eikä kai kohta niitäkään, kun tavarat tuodaan valmiissa tehdaspakkauksissa myymälään. Niin kuin jo jossain myymälässä tapahtuu.
Eivät nämä kortit minua hirveästi ahdista, mutta miten hyvältä tuntuukaan palvelu. Kun menet Kansallisteatterin, Kaupunginteatterin tai Oopperan lippumyymälään, esimerkiksi. He ovat niin ihanan kohteliaita ja ystävällisiä eikä minun tarvitse tuntea minkäänlaista paniikkia oikeasta tavasta koodata korttini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti