Tietokoneeni heittäytyi mykäksi. Ei auennut vaikka kuinka kutittelin. Jäipä sitten blogikin kirjoittamatta. Tarkoitus oli heti lauantaina tuoreeltaan lukupiirimme jälkeen kirjoittaa tunnelmia. Voipi olla ettei niitä kahden yön nukkumisen jälkeen enää tavoita. Mutta Asus puhuu taas, joten siis kirjoittamaan.
Olen mukana aivan ihanassa lukupiirissä, jossa keskustelemme lukemistamme kirjoista, lähinnä kaunokirjallisuudesta. Nyt kesäpäivän lukupiirin teemana oli aivan jotain muuta: Pekka Himasen Sininen kirja ja vuonna 1917 syntyneen ranskalaisen Stephane Hesselin pamfletinomainen "Vastarintaan".
Hesselin pieni teos on näistä kahdesta selväsanaisempi ja helpommin ymmärrettävä. Himasen tekstin omaksumista vaikeutti kielen monimutkaisuus. Kun pitkää lausetta piti tankata monta kertaa eikä se sittenkään auennut, oli vähän vaikeaa saada selkoa Himasen sanomasta. Käy lukemassa itse, googlaamalla sen löytää.
Hessel näkee, että hyvinvointivaltion heikentäminen jatkuu ja kuilu hyvin köyhien ja hyvin rikkaiden välillä kasvaa. Hessel korostaa riippumattoman lehdistön merkitystä ja kaikkien oikeutta koulutukseen. Nämä ovat myös suomalaisia koskevia asioita, ja meille tärkeitä.
Himanen puhuu erilaista kieltä kuin Hessel. Yksi Sinisen kirjan ajatuksista on se, että valtion tehtävänä on kantaa vastuu, maksaa ja valvoa palvelujen toteutumista. Mutta meidän jokaisen on annettava panoksemme yhteiskunnan rakentamisessa tai muuten hyvinvointiyhteiskunta purkautuu. Hyvinvointiyhteiskunta edellyttää sellaista etiikkaa, jossa ihmiset puolet ajasta ajattelevat itseään ja puolet toisia ihmisiä.
Mitä se käytännössä sitten voisi olla? Meidän pitäisi olla parempia ihmisiä, kasvattaa lapsemme paremmin, tehdä oikeita valintoja (mitä ne sitten ovatkaan?)?
Tarvitaanko koko ajan talouskasvua ja onko se edes mahdollista ekologisen kestävyyden kannalta? Tuntui hyvin häijyltä lukea ekologisesta velastamme. Nykykehityksen jatkuminen tarkoittaisi sitä, että tarvitsisimme 1,5 maapalloa lisää, USA tarvitsisi neljä maapalloa.
Näistä asioista pitäisi keskustella, sillä en nyt oikein osaa ajatella, että meistä olisi kasvamassa erityisen parempia ja vastuuta enemmän ottavia ihmisiä.
Tässä maassa suurella osalla ihmisiä menee jo nyt huonosti eikä heitä voi hylätä. Välittämisestä on kyse.
Hessel 96v. kirjoittaa: "Kun menetät kykysi suuttua, menetät kykysi vastarintaan."
Tuo kesäisen päivän keskustelu antoi virtaa ja intoa pohtia näitä yhdeiskunnallisia ja ihmisasioita edelleen vähän uusista näkökulmista. Innostuin kuuntelemaan myyös Kultarannankin eliittiporukoiden keskusteluja. Sielläkin nousi osittain samoja kysymyksiä. Hyvä että meillä aletaan keskustella. Kiitos Anita, että olit blogissasi esiin nämä kirjat.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimasti Hesselin "Vastarintaan" kirjan lukemista. Taidan kahlata vielä Pekka Himasenkin tuotokset läpi uudelleen. Sulateltavaa riittää.