Kesän"Iso Numero" on jälleen ilmestynyt. Ostin sen Hakaniemen hallin nurkalla nuorelta naiselta, joka palkitsi neljän euron ostokseni ihanalla hymyllä. Ja sai minut tuntemaan huonoa omaatuntoa. Oliko tämä nyt mukamas niin suuri teko?
Iso Numero on katukulttuurilehti, jota ei voi tilata, mutta jota saa ostaa kadulta. Lehteä voi myydä kuka tahansa, jonka talous tarvitsee pientä lisätuloa. Lehden myynti on vaihtoehto kerjäämiselle. Eli niin kuin lehdessä sanotaan: "Iso Numero - pieni yritys köyhyyden vähentämiseksi.
Lehdellä ei ole omia kirjoittajia, vaan sen tarinat koostuvat Kultti ry:n jäsenlehtien kirjoituksista. Kultin jäseninä on pari sataa pienlehteä, jotka ovat minulle kohtuullisen vieraita. En ole elämässäni lukenut Taitoa, Sukuviestiä en Takua enkä Asukkia. Nyt luin, sillä näistä lehdistä oli lainattu mielenkiintoisia ja koskettavia tarinoita. Ja jokainen niistä minulle täysin uusi juttu.
Kuohusta oli Isoon Numeroon lainattu "house rent party helsinkiläiseen tapaan" - tempaus. Se palautti mieleeni tämän viime syksynä järjestetyn tapahtuman, jonka pari nuorta naista käynnisti. Ja jonka lopputuloksena asunnottomia tuettiin 1600 eurolla.
Ihania nämä nuoret, jotka tekevät tekoja. Kaikk i eivät tee. Ulkopolitiikka -lehdestä lainattu Tommi Laitio (Helsingin nuorisotoimenjohtaja) kirjoittaa: " Suomalaisnuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat Euroopan kärkitasoa, mutta heidän uskonsa oman toiminnan vaikuttavuuteen on mantereen pohjasakkaa."
Me ihmiset, emme nuoret emmekä vanhat, ole massaa. Luonani kävi viehättävä parikymppinen sukulaistyttö. Olen aika etäällä nuorten ihmisten maailmasta, joten oli virkistävää saada seuraksi eri ikäluokkaa oleva ihminen. Etenkin, kun samalla sain kuunnella selkeitä mielipiteitä monista tämän ajan asioista. Ilahduin hänen ajattelustaan. Mitähän mahdoin itse osata tuon ikäisenä?
Numeron myyjiä on paljon, ostajia vähemmän. Turhempaankin voisimme euromme laittaa. Eikä sitä ikinä tiedä, mikä juttu antaa ajattelun aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti