Kerjäläiset ovat ja pysyvät

Helsingin keskustassa on aika paljon romanikerjäläisiä. On ollut jo useita vuosia.  He eivät  aina ole hiljaisia kerjäläisiä, vaan kilisittyvät rasiaansa joskus kovaakin, vaativasti. Alkuaikoina säälitti nähdä jäätävässä säässä kerjäävä ihminen. Pudotin jonkun kolikon heidän pussukkaansa, mutta sitten lopetin. Mitä enemmän puhuttiin siitä, että kerjäämisen taustalla on myös rikollista toimintaa, sitä välinpitämättömämpi minusta tuli. Enhän sellaista toimintaa voi tukea. Nykyään ohitan heidät suurin piirtein ihmistä näkemättä - romanikerjäläinenhän siinä vain on.

Kenelläkään ei näytä olevan viisasten kiveä, mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä. Helpointa on sanoa, menkää kotiinne. Siellä vaan ei tule toimeen, ei sitäkään vähää kuin täällä kerjäämällä. Eivätkä mitkään viestit kerro, että Romaniassa asiat olisivat menossa parempaan suuntaan vielä moniin vuosiin.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren (sd) on ehdottanut, että kaupungin olisi osoitettava kerjäläisille paikka, jonne nämä voisivat majoittua halvalla. Ehdotus sai valtuuston enemmistön taakseen.

Kaikki eivät päätöksestä pitäneet. Päivän Hesarissa Wallgren perustelee kantaansa. Hän sanoo mm. että "mitä suuremmassa määrin he elävät järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, sitä enemmän ongelmia he aiheuttavat meille ja me heille".

Hyvin ajateltu ja erityisen hyvin ajateltu, on myös seuraava Wallgrenin teksti:

 "Politiikan tärkein tehtävä on pelastaa meidät omilta ja yhteisiltä heikkouksiltamme. Jos jätämme vanhustenhuollon, hullujen auttamisen, maanpuolustuksen tai ilmastokriisin pelkästään vapaaehtoistyön ja aatteellisuuden varaan, meidän käy huonommin kuin jos yhdessä "pakotamme" meidät kaikki yhteisvastuuseen."

Minä niin rakastan tällaisia wallgreneja, jotka saavat ajattelemaan. Jotka saavat miettimään asioita vähän enemmän ja tarkemmin.